Olen halunnut koiran siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran näin ulkona jonkun taluttavan koiraa. Siitä on noin 14 vuotta. Toisin sanoen olen aina halunnut koiran.
Isovanhemmillani on aina ollut jokin koira, pääosin dobermanneja ja rottweilereita. Pienempänä pelkäsin isoja koiria todella paljon, mutta kun kuulin, että kaikki koirat eivät pure ja murise, pelkoni niitä kohtaan muuttui ystävyydeksi.
Vanhempani eivät halua koiraa, joten emme voi sellaista perheeseemme hankkia. Vanhempani eivät halua sitoutua lenkkeilemään monta kertaa päivässä, vaikka minä olen jo tarjoutunut hoitamaan suurimman osan ulkoilutuksesta.
Opettele koiran kieltä
Noin 10-vuotiaana tutustuin naapu rimme Sulo-cairnterrieriin ja yllätyin kuullessani, että saisin alkaa ulkoi luttaa sitä! Ryhdyin puuhaan todella innossani. Koira on ulkoillessamme vähän oman tiensä kulkija eikä kuuntele käskyjäni. Se auttoi minua kuitenkin opettelemaan komminikointia koiran kanssa. Ulkoilutan Suloa vieläkin, mutta en enää niin usein kuin aiemmin.
Kuulin siskoltani, että hänen kaverinsa oli käynyt kurssin, jolla opetellaan hoitamaan koiria. Minun oli pakko päästä sinne! Surffasin heti 4H-yhdistyksen nettisivuille ja ilmoittauduin dogsitter-kurssille. Kun kuulin, että olin päässyt mukaan, suorastaan hypin onnesta.
Hoito-oppia kurssilta
Jännitin dogsitter-kurssia etukäteen todella paljon. Pääosin jännitin ja mietin esimerkiksi sitä, että löytäisinkö perille ja olisiko siellä mukavia ihmisiä.
Kurssi alkoi perjantaina iltapäivällä ja kesti koko viikonlopun. Olimme ihanassa vanhassa huvilassa, ja tutustuin kurssin aikana kahteenkymmeneen ryhmäläiseen. Kurssilla oli mukana porukkaa 13-vuotiaista 19-vuotiaisiin. Kaikki olivat oikein mukavia, ja ohjaajakin oli rento ja ystävällinen.
Kurssilla saimme oppia koirien eleistä, liikkeistä, hoidosta, ruokinnasta ja paljon muusta. Viikonloppu kului kuin siivillä, ja samassa kurssi olikin jo käyty. Olin oppinut kaikkea tarpeellista koirasta ja koiran ulkoilutuksesta.
Tärkein oppimani asia oli se, kuinka koiran kanssa kannattaa käyttäytyä, ettei se esimerkiksi pelästy. Yllätyin, kun sain kuulla, että koirat näkevät värit eri tavalla kuin ihmiset!
En ole vielä kovin kokenut dogsitter. Vieraan koiran ulkoiluttaminen jännittää vähän, mutta se on silti todella mukavaa. Suosittelen eläinrakkaita harkitsemaan dogsitter-kurssin käymistä!
Juttu on julkaistu Koululaisessa 4/2014.
Kommentit
Oma kommentti