Kun Suomen jääkiekkomaajoukkueen kapteeni Marko ”Mörkö” Anttila viime keväänä luotsasi Leijonansa MM-voittoon, astetta pienempi kissaeläin vasta aloitteli elämäänsä kasvattajansa luona Kyyjärvellä. Lätkäfinaalin aikaan kasvattaja pohti kissanpennulle nimeä, ja kun voitto varmistui, pentukin sai nimensä. Siitä tuli Mörkö.
Nyt, liki vuotta myöhemmin, Mörkö-kissalla on taas syytä juhlaan, sillä Koululaisen lukijat äänestivät sen voittoon Vuoden lemmikki -kisassa. Kissan kisaan ilmoittanut kyyjärveläinen Jenni Koivisto, 10, ei voitosta yllättynyt.
– Arvelin, että Mörkö voisi voittaa. Se on niin söpö ja hieno kissa!
Mörkö on Jennin ensimmäinen lemmikki, ja siksi aivan erityisen tärkeä.
– Olin toivonut kissaa pitkään, ja lopulta sain sen kummitädiltäni synttärilahjaksi, hän kertoo.
Mörkö on virallisesti maatiainen, mutta ulkonäöstä päätellen sen suonissa saattaa virrata ainakin norjalaisen metsäkissan ja bengalikissan verta. Erityisenä tuntomerkkinä on otsakarvoihin selvästi piirtyvä M-kirjain.
Jännät jahtileikit
Huhtikuun alussa vuoden täyttävä kissa on Jennin mukaan edelleen pentumaisen villi.
– Pienempänä Mörkö repi verhoja, mutta se on onneksi jäänyt. Jouluna se kiipesi kuuseen niin, että koko kuusi meinasi kaatua, Jenni huokaa.
Nykyään Mörkö purkaa energiaansa mieluiten leikkimällä. Yksinään se saattaa pyöritellä ja jahdata sinistä muovikippoa loputtomiin, mutta parasta on telmiä yhdessä ihmisen kanssa.
– Yhteinen lempileikkimme on se, että härnään sitä kepillä, jonka päässä roikkuu teippikäärö. Mörkö taitaa luulla kääröä kärpäseksi ja jahtaa sitä innoissaan, Jenni kertoo.
Kissa tykkää myös ulkoilla valjaissaan kotitalon pihalla.
– Välillä Mörkö muistuttaa vähän koiraa. Syksyllä heittelimme sille omenia, ja se syöksähteli niiden perässä pitkin pihaa.
Kylmään ja sateiseen säähän Mörkö suhtautuu kissamaisen nyrpeästi. Kun pitkään odotettu lumi satoi Kyyjärvelle, Mörkö vilkaisi portailta pihalle ihmeissään ja paineli takaisin kodin lämpöön.
Hulluna vaniljajätskiin
Luonteeltaan Mörkö on hassu sekoitus ujoa ja rohkeaa.
– Se on tosi utelias ja haluaa tutkia kaikkia paikkoja. Kerran se livahti salaa ullakolle, josta iskä sen sitten kävi pelastamassa, Jenni kertoo.
Tuntemattomat ihmiset sen sijaan herättävät kissassa epäilyksiä.
– Jos meille tulee vieraita, Mörkö saattaa livahtaa sängyn alle piiloon.
Sängyn altakin kissa on houkuteltavissa esiin, jos vain tietää oikeat keinot. Varmin niistä on jäätelö.
– Jos syömme jätskiä, Mörkö on varmasti vieressä kerjäämässä. Sen suosikkimaku on vanilja, Jenni nauraa.
Ahnetta kissaa on myös helppo kouluttaa. Makupalojen avulla Jenni opetti Mörkön antamaan tassua, istumaan ja seisomaan takajaloillaan. Kaikki temput kissa oppi vain muutamassa tunnissa.
Vaikka Mörkö onkin perso ruualle, ihan kaikkea sekään ei syö. Esimerkiksi monen kissan lempiherkku kala saa sen vain tuhahtamaan.
Silloin kun ei syö tai torku lempipaikassaan kirjahyllyn päällä, Mörkö haluaa olla Jennin lähellä.
– Mörkö seuraa koko ajan minua tai äitiä. Ihaninta on, kun se loikoilee sylissäni ja kehrää.
Juttu on julkaistu Koululaisessa 3/2020
Tämä oli hauska 🙂
https://www.halvinliittymä.com/