Oravanpoikanen juoksi grilliin – kaikki karvat kärähtivät

Oravanpoikanen juoksi kuuman grillin läpi Espoon Sepänkylässä kesäkuun alussa. Kuumuus kärvensi poikasen karvat korvatupsuja ja viiksikarvoja myöten. Tassunpohjat ja toisen silmäluomen iho ovat seikkailusta ärtyneet. Pahoja palovammoja ei onneksi ole, koska poikasen  kuumien hiilien ylitys oli vauhdikas.

Oravanpoikasen silmiin laitettiin hoitavia tippoja Korkeasaaressa.

Grillistä selvinnyt oravanpoikanen on nyt tarkkailussa Korkeasaaren villieläinsairaalassa, jossa sen vaurioitunutta silmää ja ärtynyttä ihoa lääkitään. Poikanen saa kasvattaa uudet karvat ja parantua ennen luontoon palaamista.

Koosta ja hampaista päätellen poikanen on jo sen ikäinen, että liikkuu itsenäisesti kotipesän ulkopuolella ja pärjää ilman emon hoivaa. Tämän poikasen häntä oli tuuhea ennen grillissä vierailua.

Milloin oravanpoikanen tarvitsee ihmisen apua?

Joka kevät avuttoman oloisista oravanpoikasista tulee paljon soittoja villieläinsairaalaan. Maitopoikanen on helppo erottaa hännästä, joka on suippo kuten kissanpennulla. Tällaiset poikaset eivät vielä selviä ilman emoa, eivätkä välttämättä osaa kiipeillä hyvin.

Oravapoikasilla on vielä suippo, lyhytkarvainen häntä toisin kuin aikuisilla oravilla.

Emo voi kuitenkin kantaa poikasen takaisin pesään, joten tilannetta kannattaa tarkkailla etäämpää. Poikasta voi myös yrittää nostaa takaisin pesään tai sen lähelle. Jos koko pesä on pudonnut, oravaemo siirtää yleensä poikaset itse varapesään.

Jos poikanen on loukkaantunut, kylmettynyt tai ei liiku normaalisti, ihmisen apu on tarpeen. Ensiapuna poikanen tarvitsee lisälämpöä, kuten pipoon tai sukkaan pujotetun lämminvesipullon.

Pipo on hyvä paikka ottaa esimerkiksi loukkaantunut oravanpoikanen lämpimään turvaan.

Poikaselle voi tarjota vettä, johon on sekoitettu tilkka hunajaa. Lisäohjeita saa villieläinsairaalasta, jossa hoidetaan vuosittain jopa sata oravanpoikasta. Jos poikasen tuo villieläinsairaalaan, se myös oppii paremmin oravan tavoille kasvaessaan toisten oravien seurassa.

Tuuheahäntäiset poikaset seikkailevat jo ilman emoa, juoksevat ja kiipeilevät hyvin. Tällainen oravanpoikanen voi hakea turvaa myös ihmisestä.

Poikaset syövät silmuja ja käpyjä, mutta niille voi tarjota myös hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä esimerkiksi läheiseen puuhun. Oravaa voi johdatella lähimmän metsikön suuntaan ja sille voi laittaa puuhun oman pöntön väliaikaiseksi pesäksi.

Lähde: Korkeasaaren eläintarha