Etsi, löydä ja lue 8/09

Kana on lukenut tämän kesän viimeisen vapautettavan kirjan Hautausmaan poika (Neil Gaiman). Jännittävän seikkailun päähenkilö on perheensä menettänyt Eikku.

– Eikku on mielestäni kuin kuka tahansa poika, paitsi että hän asuu hautausmaalla kuolleiden kanssa. Eikku on luonteeltaan melko kuuliainen, mutta kuitenkin utelias, rohkea ja samalla hieman omapäinen. Koska Eikku on lapsi, hän ei aina pysty uskomaan, mitä aikuiset sanovat, vaan hänen pitää kokeilla juttua itse. Eikku suhtautuu positiivisesti häntä pelottaviin asioihin ja uskaltaa käydä toimeen. Ehkä se kertoo jotain sellaisesta järjettömästä(?) lapsenuskosta, että ”Minulle ei voi tapahtua mitään”. Eikku tylsistyy välillä, ikävöi ja ihmettelee kuin pikkupojat yleensäkin. Hyvin normaalin oloinen poika siis.

Kirjan henkilöistä Kana löysi jotain tuttua Scarlettin hahmosta.

– Minua kosketti Eikun oikean äidin kohtalo, vaikka hän olikin pikkuriikkisessä sivuosassa aivan alussa. Toisaalta taas tunsin jotakin samaa itsessäni ja Scarlettin hahmossa. Olisin itsekin pienenä uskaltautunut yhtä huimiin seikkailuihin jonkun kivan pojan kanssa. Minua olisi varmasti myös voinut huijata vain olemalla kiltti ja hyväntahtoinen ja tekemällä jotain ”tieteellistä”, kuten Herra Frost jäljentäessään hautojen kirjoituksia. Olen edelleekin aika rämäpää ja tutkimukset ja tiede kiinnostavat minua kovasti.

Kirjan henkilöistä kiinnostavin oli Kanan mielestä silti Neiti Lupescu.

– En aluksi ollenkaan ottanut hänestä selvää, mutta kun luin enemmän, aloin aavistella, että hän ei olekaan mikä tahansa tylsistyttävä opettaja. Haluaisin ehdottomasti lukea lisää Neiti Lupescun elämästä ja teoista.

Mihin tapahtumaan Kana olisi halunnut hypätä mukaan?

– Sain huiman adrenaaliinipuuskan, kun luin kohtaa, jossa Eikku istuu guuliportin päällä ja pahat miehet ovat hyökkäämässä. Sitten Eikku yllättäen avaa portin. Kohtaus oli todella jännittävä. Elin ihan Eikun elämää ja odotin, että ukot tulevat tarpeeksi lähelle, ennen kuin lausun taikasanat. Sitten myhäilin tyytyväisenä, kun portti nielaisi roistot. Heh. Kamalan pelottavaa, mutta onnistuminen toi jättimäisen palkinnon.

– Toinen kohtaus tapahtui guulien maassa, kun Eikku oli houkuteltu sinne. Olisin mielelläni halunnut olla pimeänkaita, joka auttoi Eikkua. Pimeänkaitana olisin nähnyt itse koko omituisen paikan, mutta ollut myös suhteellisen turvassa.

Jos se olisi mahdollista, Kana sukeltaisi mukaan Viheraaran Annasta kertoviin kirjoihin.

– Menisin sinne hetkeäkään miettimättä! Annan poikaystävä Gilbert oli suuri kaukorakkauteni nuorempana. Anna-kirjojen tapahtumat sijoittuvat aikaan, jolloin ajeltiin hevoskärryillä ja autoja oli vain vähän, ja se kyllä sopisi minulle. Lisäksi tarinassa ei ole mitään pelottavaa, joten tykkäisin hengailla Annan ja kumppaneiden kanssa.

Kenet lempikirjasi hahmon herättäisit itse eloon, jos se olisi mahdollista?

– Anna-sarjasta herättäisin Gilbertin! Toinen lempikirjani on (edelleen!) Walter FarleynMusta Ori. Siitä herättäisin henkiin itse hevosen eli Blackin. Sillä tavalla saisin Blackin ikiomakseni. Oi voi, että joskus ammoin uneksin siitä!

Mistä kirja löytyy?

Kirjojen piilotus myöhästyy hiukan. Kun kirjat saadaan kätkettyä, voit lukea kirjavihjeet täältä.

Löysin kirjan – mitä teen?

1. Kerro täällä, että löysit kirjan.

2. Lue kirja ja kerro täällä, mitä pidit siitä.

3. Kätke kirja uudestaan, ja anna täällä vihje seuraavalle etsijälle.