Harry Potter -muistoja

Paras muisto Harry Potterista oli aiheena heinäkuun Koululaisen kisassa. Muistoja kertyi paljon! Tässä muutamia:

Kaikista parhain

Kun rupesin miettimään parasta hetkeä Harry Potterin maailmassa, huomasin, ettei juttu olekaan niin helppo, kuin miltä se kuulostaa. Löysin kolme vastausta, mutta parasta on hankala sanoa. Ehkäpä se viimeinen.

Ensimmäisenä mieleen tullut paras hetkeni ei varsinaisesti tapahtunut Harry Potterin maailmassa. 7.3.2008 Ison omenan Suomalainen kirjakauppa antaa minulle pitkään kaipaamani kirjan. Kun saan Potterin viimeisen osan käsiini, en voi olla ajattelematta: Onks tää muka näin helppoa.

Toinen paras hetkeni oli se, kun löin Kuoleman varjelusten takakannen kiinni. Olo oli vähän haikea, mutta oli tyytyväinen. Sarja oli saatettu kunnialla päätökseen ja siinä oli hyvä loppu, joka antoi liikkumavaraa. Olen lukenut kaikki Potterit monta kertaa tuon hetken jälkeenkin.

Kolmas, ehkä paras hetkeni oli kesken kuudennen kirjan lukemisen. Olen romanttinen sydän, sen myönnän. Ja lisäksi pidän Ginnystä, hän on yksi lempihahmoistani. (Jos joku on lukenut kirjan, tästä jo varmaan arvaakin, mitä tarkoitan.) Siis luultavasti kaikkein paras hetkeni oli se, kun luin ensimmäistä kertaa Harryn ja Ginnyn ensisuudelmasta. Vaikka tokihan tuo kohtaus lämmittää sydäntäni edelleen, suorastaan odotan sitä aina Puoliveristä prinssiä lukiessani…

Tässä ovat siis parhaat hetkeni Harryn ja muiden kanssa. Miljoonat kiitokset sille ihmiselle, joka keksi järjestää tämän kisan!

Elina

Tarinani kirjasta kuoleman varjelukset

– Me tultiin tapaamaan häntä, joka jääköön nimeämättä! Harmaa selkä kähisi.

-Kuka sinä olet?

-Kyllä sinä minut tunnet! Ihmissuden äänessä oli mielipahaa.

-Fenrir Harmaaselkä! Me ollaan napattu Harry Potter!

Harmaaselkä kahmaisi Harrystä ja kiskoi hänet ympäri niin, että valo paistoi kasvoihin ja pakotti tietysti muutkin vangit laahustamaan ympäri.

(Tuo oli ulkomuistista.)

Toinen osa

Jos katsoo vähän tarkemmin arpi näkyy. Ja tää täs kato tätä tyttöö. Se on kuraverinen joka on kans kulkenu rouva. Se on ihan varmasti se ja meil on sen sauvakin. Kato – täs.

En katsonut tätä tarinaa kirjasta, koska olen jo palauttanut sen. Mutta se oli minulla vähän aikaa sitten.

Noora

Minun paras muistoni Harry Potterin maailmasta on se, kun Harry ja Ginny suutelevat ensi kertaa toisiaan.

Mirja

Paras muistoni on se, kun menimme katsomaan neljättä elokuvaa ensi-iltaan, keskellä yötä! Elokuva oli maailman parhain!

Ida

Lajittelu

-Kaikki ykkösluokkalaiset tännepäin! Kajahti tylypahkan riistanvartija Hagridin huuto.
Harrya jännitti, koska hänelle oli kerrottu, että Tylypahkan koulussa oli neljä tupaa joihin oppilaat sijoitettiin. Tuvat olivat: Rohkelikko, Puuskupuh, Korpinkynsi ja Luihuinen.
Harryn paras ja ainoa ystävä Ron oli kertonut, että Luihuinen oli kasvattanut vain pimeyden velhoja. Nyt olivat kaikki ensiluokkalaiset päässeet linnaan. Linnan eteisaula oli valtava ja siellä meitä oli vastassa todella tiukka nainen.
– Professori McGarmiwa, sanoi Hagrid.
– Kiitos Rubeus, sanoi professori McGarmiwa – Minä vien nyt teidät lajiteltaviksi.
McGarmiwa vei meidät suureen saliin. Siellä meidät vietiin korokkeelle, jonka reunalla oli penkki ja penkin päälle oli asetettu hattu. Hattu oli ikivanha ja resuinen.
– No niin, eli sanon yksi kerrallaan teidän jokaisen nimen ja se kenen nimi kuuluu, astelee jakkaralle, panee hatun päähän ja kuuntelee mihin tupaan se hänet laittaa, professori kertoi.
– Harry Potter! Yleisö taputti ja kiljui. Minä menin ja asetin hatun päähäni ajatellen kokoajan: Ei luihuiseen… – Vai ei luihuiseen. sanoi hattu. –Sinä olisit hyvä luihuisessa. –Eikö? No ole sitten ROHKELIKKO!

Tinja

Paras kohtaus…

…oli Azkabanin vangissa: Harry, Ron ja Hermione olivat menossa Hagridille, kun he näkivät Draco Malfoyn ja muut katsomassa Hiinokan teloitusta. Hermione suuttui siitä niin paljon, että uhkasin Dracoa taikasauvalla. Sen jälkeen Hermione kääntyi ja mottasin Dracoa naamaan. Loppu.

Oona

Harry lähti kävelemään kiellettyä metsää kohti. Sieltä lipui ankeuttajia häntä kohti. Harry otti esiin Dumbledorelta perimänsä siepin. Nyt hän tiesi mitä avautuu sulkeutuessa tarkoittaa.
Tämä oli muistoni Harry Potterin hetkistä.

Emilia

Harry Potterin oli pakko mennä kolmivelhoturnajaisiin. Hatty Potter meni labyrinttiin. Siellä oli monta vaaraa. Harry menasin joutua seinän alle, mutta hän pääsi läpi. Harri otti pokaalin, mutta pokaali olikin porttiavain. Harri joutui Valedron talon pihaan. Sinne tuli matohäntä. Hän teki Valedron. Valedro koski Harryn arpea.

Niko

Paras muistoni Harry Potter maailmassa oli se, kun luin sitä ja innostuin: ”Onpa hyvä kirja!” Eläydyin siihen, kuvittelin kirjan tapahtumat päässäni. Harry Potterin seurassa olen kokenut iloja ja suruja. Se on osa elämää.

Sara

Harry Potter ja salaisuuksien kammio on ollut paras Potter-leffa. Siinä oli hyvin jännittäviä ja salaperäisiä kohtia. Uhkauksia ilmestyi seiniin, koulu melkein piti lopettaa, Harry löysi kirjan, pääsi ”salaisuuksien kammioon” ja kohtasin basiliskin! Kaikki Harry Potter -leffat ja -kirjat ovat olleet hyviä, mutta tämä Salaisuuksien kammio on ollut parhain! Ja muistot uppoutuivat päähäni loppuelämäkseni!

Janina

No niin!
Yhtenä päivänä katsoin kaksi Harry Potter -elokuvaa. Ennen kuin menin nukkumaan, luin vielä vähän aikaa Harry Potter nelosta. Menin unessani Tylyahoon, sieltä menin huispauksen MM-kisoihin kilpailemaan. Kun peliä oli mennyt monta päivää, tilanne oli 170-80. Olimme siis voitolla. Sen jälkeen tein kaksi maalia 50 jalan korkuisen renkaan läpi, eli kummastakin 20 pistettä lisää. Näin siepin nenäni edessä ja aloin jahdata sitä. Puoli tuntia myöhemmin sain siepin ja me voitimme. Aamulla heräsin tavalliseen tapaan. Seuraavana päivänä katsoin yhden Harry Potter -leffan ja illalla luin kirjaa. Sitten menin nukkumaan. Unessa menin Tylypahkaan. Siellä menin Vauhkomielen tunnille ja me opettelimme loitsua Kuolonsyöjiä vastaan, eli joku tällainen ”Extoummis Simelius”. Opettelin sitä koko yön, ja kun äiti minut aamulla herätti ja toivotti hyvää huomenta, vastasin tietenkin ”Extoummis Simelius”. Menin tietokoneelle ja katsoin Harryn kuvia ja menin hänen fanisivuilleen. Illalla taas lukea kirjaa. Luen vieläkin sitä samaa kirjaa.

Kaisa

Lempikohtani oli se, kun Harry, Hermione, Weasleyt ja Sirius elivät Kalmanhanaukiolla (viidennestä kirjasta). Surullisin muistoni oli myös viidennestä kirjasta. Kohta oli se, kun Sirius kuoli. Lempihahmoni ovat Harry, Ron, Hagrid, Luna ja Sirius, Paras kirja oli vika.

Mariel

Vähä mä repesin, kun Cedric Diggory sanoi Harrylle: ” Ota muna ja mene hautomaan asioita kuumaan kylpyyn.”

Petra

Paras muistoni liittynee Pimeyden voimilta suojautumisen opettajaan, Professori Severus Kalkarokseen, vaikkei kyseinen hahmo olekaan suosikkejani. Nimittäin niin, että luettuani Harry Potter ja puoliverinen prinssi -kirjan minua jäi vähän kaihertamaan se, että Kalkaroksesta oli tullut paha. Vasta lukiessani viimeistä Potteria, Harry Potter ja kuoleman varjelukset, minulle tuli paljon iloisempi olo, kun sain tietää, ettei Kalkaros ollutkaan sellainen kamala selkäänpuukottaja kuin olin olettanut luettuani kuudennen Potterin. Mutta oli lopulta sääli, että Kalkarokselle kävi lopulta ikävästi.

Emma