Idolitapaaminen: Richard Winsor

Nousen hienon Kämp Hotellin koristeellisia kierreportaita ylös. Vau mikä paikka, saan ihasteltua. Enempää en tällaisia asioita pysty ajattelemaan, päässäni pyörii vain yksi asia. Kohta näkisin Richard Winsorin. Apua, suutani kuivaa, mahaa kipristelee. Pian hän tulee. Tämä mahdollisuus tavata ja haastatella brittitanssija-näyttelijää on ainutkertainen. En olisi voinut enempiä pyytää. Tervehdin ja esittelen itseni kuvaajalle ja muille ihmisille. Kaikki ovat todella mukavia ja ottavat minut, 16-vuotiaan harjoittelijan todella hyvin vastaan. Nyt enää pitäisi jännittää itse tähteä.

Kohta jo Richard astuu ovesta sisään, aurinkoinen hymy, johon sisältyy pieni suloinen virne, täyttää koko huoneen, ainakin minun mielestäni. Näyttää siltä, että hän yllättyy hieman nähdessään minut, nuoren, tällaisessa tilaisuudessa. Tuntuu ikuisuudelta ennen kuin Richard tulee luokseni ja tervehtii hurmaavalla brittiaksentilla ”Hi, Richard.” Jo tässä vaiheessa minun on pakko muistuttaa itselleni, että olen toimittajan roolissa. Kättelen ja kerron nimeni. Vastaukseksi hän antaa taas upean hymyn ja sanoo: ”Oh, hello Luna.”

Ensin kuvat

Valokuvaajamme ottaa ensin kuvat Richardista. Komistus tarjoutuu hakemaan eri paitavaihtoehtoja, mutta lopulta päädymme päällä olevaan yksinkertaiseen valkoiseen pitkähihaiseen. Kuvista näyttää tulevan ihan hyviä. Seuraan heidän toimintaansa hymy suussa, en vieläkään ole oikein tajunnut, että HÄN istuu tuossa ja minä tässä vain parin metrin päässä. Poseeratessaan Richard huomaa minun hymyilevän itsekseni ja kysyy virne suunpielessä ”mitä?” Vastaan, että ”hyvältä näyttää, poseeraan vain kanssasi.” Tähti naurahtaa, hymyilee silmillään ja jatkaa flirttiään kameralle.

Aloitamme haastattelun kohta puolin. Olen väsännyt noin 12 kysymystä Richardille. Tulee tieto, että meillä ei ole mitään kiirettä. Huh. Saan ainakin olla kauemmin ja rauhassa komistuksen kanssa. Olen todella iloinen ja innoissani, että hän on täällä.

Haastattelu sujuu todella hyvin, Richard on hauska, sympaattinen ja uskomaton persoona. Hänestä näkee, että puhuessaan hän nauttii siitä mistä saa kertoa, tanssimisesta ja näyttelemisestä. Mainitsen, että tanssin itsekin nykytanssia ja balettia. Richardin kuullessa sen, hän innostuu, ”Todellakin mahtavia lajeja, nautin paljon molemmista. Arvostan myös elokuvan myötä enemmän street-tanssijoita, he ovat taitavia.” Puhuessamme hän katsoo minua hymyillen suoraan silmiin arkailematta, ja jännitykseni hälvenee sekunti sekunnilta.

Tanssija jo nuorena

Richard on pienestä pitäen aina harrastanut urheilua, nuorempana rugby oli todella kova juttu. Jos hän ei olisi ryhtynyt tanssijaksi 16-vuotiaana, hän olisi varmaankin urheilija. Hän harmittelee, että ei voi enää juurikaan pelata rugbya, jalkapalloa tai muita hieman vaarallisia lajeja. Loukkaantumisen vaara on suuri, ja ammattitanssijan uralla se ei olisi kovin hyvä juttu.

Mitä nyt sitten tämän elokuvan jälkeen, aikooko Richard jatkaa näyttelemistä? Ilmeisesti. ”Haluaisin tosiaan jatkaa näyttelemistä. Tanssi on kuitenkin se, jonka aion säilyttää elämässäni. Minulla on tulossa pari tanssiprojektia ja aion esiintyä Broadwaylla. Näytteleminen Broadwaylla olisi huippua!” Haastattelijakin toivoo, että pääsisi katsomaan Richardia Broadwaylle.

En tiedä yhtään paljonko kello on, tai minkälainen sää ulkona on. Keskityn vain Richardin kuuntelemiseen. Päässäni pyörii välillä ajatuksia. Miksi hän on niin komea ja kiintoisa ihminen? Mitäköhän hän miettii tämän jälkeen? Välillä minun täytyy kyllä myös keskittyä näyttämään ihmiseltä, eikä kuolaavalta pesukarhulta. Richardia on miellyttävä kuunnella, hän vastaa aina kiinnostavilla ja pitkillä vastauksilla. Eikä unohdeta hänen suloisia ilmeitään ja hymyä! Vitsejä heitellään ja välillä naurukaan ei pysy kurissa. No, eihän tämä ole mikään vakava tilaisuus. Parasta on rento tunnelma, joka välittyy Richardista. Kaikki kysymykset on jo melkein kysytty. Vielä haluan tietää parista asiasta.

Kysyn Richardilta, voisiko hän kertoa meille jonkun tarinan, ihan mistä vain, esimerkiksi lapsuudestaan tai urastaan. Hän vilauttaa virneen ja sanoo: ”On minulla yksi juttu lapsuudestani, se on kyllä aika nolo, mutta kerron sen. Olin pikkupoika, ja meillä oli balettiesitys. Paikalle saapuessamme huomasimme, että minulle ei ollutkaan trikoita, vaikka kaikille muille oli. Tanssiesityksessä oli kohtauksia, jossa meidän poikien piti nostaa tytöt ilmaan ja tehdä isoja hyppyjä. Minulla oli alla vain pienet valkoiset alushousut, joilla minun pitäisi esiintyä. Meillä oli 5 minuuttia aikaa päättää, tanssinko näissä valkoisissa pikkualushousuissa, vai jäänkö esityksestä kokonaan pois. Harkinnan jälkeen päätimme, että me kaikki pojat otamme pitkät trikoomme pois ja tanssimme alushousuilla. Se oli hieman noloa, mutta loppuaplodeista päätellen yleisö piti kyllä esityksestämme.”

Richardin äiti omisti tanssistudion, jossa hän myös opetti tanssia. Koulussa Richard tunnettiin balettipoikana. ”Tuolta se balettipoika nyt tulee.” lausetta hän kuuli usein. Kiusaamista ei kuitenkaan ollut, komistus sanoo olleensa sellaisen yläpuolella ja välttäneensä niin kiusaamisen. Viimeiseksi kysyn, mikä on ollut hienoin hetki hänen elämässään. Aiempi toteamus vaikeasta kysymyksestä ei ole kuulema mitään verrattuna tähän kysymykseen. ”Yhtä vaikeaa kuin lempileffan tai biisin miettiminen”, Richard naurahtaa. Pieni aivonystyröiden hierominen auttaa ja tähti alkaa kertoa hienoimmasta hetkestään. ”Ehkä tanssiurani alku. Meillä oli balettinäytös hienossa teatterissa. Esitys meni hyvin, ja kun lopetimme, huomasin Jack Nicholsonin nousevat eturivissä ensimmäisenä ylös ja taputtavan. Siitä tuli hieno fiilis, koska arvostan Jack Nicholsonia. Hän on nero.”

Uskomaton kokemus

Kaikki on ollut niin ihmeellistä ja uutta. Nautin joka hetkestä tässä paikassa, en haluasi koskaan lähteä vaan jatkaa juttua Richardin ja muiden kanssa vaikka loputtomiin. Otamme vielä pari kuvaa Richardista ja juttelen hänen kanssaan tanssista ja unelmastani muuttaa Englantiin. Hän kannustaa molemmissa ja antaa ison hymyn. Kuvaaja ottaa meistä vielä yhteiskuvan sohvalla. En tullut tänne hakemaan tähdeltä nimmaria, mutta kun tarkemmin ajattelee, se on erittäin hieno muisto.

Kokemus on tärkeä asia. Ja tämä on todellakin ollut kokemus. Hieno sellainen. Päivä on ollut uskomaton, olen saanut kokeilla toimittajan työtä, sitä juuri mistä olen kiinnostunut. Olen tavannut hienoja ihmisiä ja haastatellut omasta mielestäni mahtavaa tyyppiä. Viimeisenä hyvästelen Richardin. Hän tulee luokseni, antaa jättiläismäisen lämpimän halauksen, poskisuudelmat, ja sanoo: ”Bye bye dear, nauti elämästäsi!”

Miten tässä enää voi reagoida? Voi vain olla maailman onnellisin tyttö.

Teksti: Luna Oroza

Kuvat: Scanbox Finland Oy

Streetdance 3D -elokuvan arvostelu löytyy kesäkuun Koululaisesta. Richard Winsorin haastattelu tulossa myös heinäkuun Koululaiseen ja Suosikkiin.