Suvi, Sara, Essi ja Tommi punovat juonen, jolla saada opettaja reagoimaan yhteydenottoihin. Onnistuuko juoni?
Luku 14
Samaan aikaan kun Meri, Olivia ja Mariama saapuivat Visa Malmenin toimiston alaovelle, Tommi, Sara, Suvi ja Essi vaelsivat koulun jälkeen Tommin luo. Tommi asui vanhempineen isohkossa valkotiilisessä omakotitalossa. Suvi oli ainoa, joka oli käynyt täällä aiemmin. Saran ja Essin katseet tarkastelivat sisällä tauluja, kiiltäviä täyspuisia huonekaluja, nahkaista valkoista sohvakalustoa ja eri puolille laiteltuja orkidea-asetelmia.
– Tämä on ihan kuin jostain sisustuslehdestä. Minä en tiennyt, että ihmiset oikeasti asuvat näin, Sara sanoi lopulta, tavoitellen huumoria ääneensä. Essi naurahti, mutta hänkin kuulosti vähän hämilliseltä.
Tommi kohautti olkapäitään.
– No, teillä on äidillä ehkä joskus ollut muutakin tekemistä kuin siivota ja sisustaa. Meillä ei ole muita kuin minä ja äiti ei käy töissä, eli se ehkä selittää tämän. Hän on yleensä kotona, mutta tänään jossain vapaaehtoishommissa. Maistuuko välipala?
Keittiön pöytä kiilsi ja kodinkoneet näyttivät niin teknisiltä, että Suvi mietti mielessään, olisiko edes uskaltanaut kokeilla leivänpaahtimen tai vedenkeittimen käyttämistä tässä keittiössä. Onneksi ei tarvinnut, sillä Tommi kattoi käden käänteessä pöytään tortilloja, taco-kuoria, salsakastiketta, salaattia ja guacamolea ja lämmitti jauhelihatäytteen mikrossa. Tytöt söivät hyvällä halulla, Sara suorastaan ahmien. Suvi huomasi taas kerran miettivänsä, millaista Saralla oli kotona.
Toisen tortillan jälkeen Essi johdatti puheen päivän aiheeseen.
– Mietin tuota Tommin ideaa, että siihen numeroon pitäisi laittaa tekstiviesti. Ajattelin, että paras tapa olisi yrittää huokutella Pipu tapaamaan viestin lähettäjää.
– Meinaatko, että se onnistuisi, Suvi kysyi pyyhkien avokadoa suupielistään.
– Voisi onnistuakin. Mutta silloin viestissä pitäisi olla riittävästi yksityiskohtia, että Pipu uskoo nyt olevan tosi kyseessä.
– Tai sitten sen viestin nimenomaan pitää olla riittävän epämääräinen, Sara sanoi.
Toiset katsoivat häntä kysyvästi. Sara lastasi lautaselleen tomaattikastiketta ja salaattia ja piti katseensa ruoassa.
– Silloinhan meillä oli puhetta, että Pipun siskon Venlan ongelmat voisivat liittyä huumeisiin. Jos näin on, niin epämääräisyys voisi olla ihan avainsana. Huumeidenkäyttäjillä tuntuu aina olevan joku säätö meneillään, jotain on tulossa jonnekin tai menossa jonnekin tai jotakin odotetaan jostakin. Eli jos saamme lähetettyä viestin, jonka takia Venla ja Pipu olettavat, että Venlalle on tulossa jokin tällainen lähetys, niin heidän on pakko reagoida.
Toiset tuijottivat mykkinä Saraa. Lopulta Suvi sanoi varovasti:
– No, tuo kuulostaa kyllä ihan järkeenkäyvältä. Mutta mitä me lähetettäisiin?
Sara pyyhki kätensä lautasliinaan ja otti Suvin puhelimen.
– Mietitään. Kyllä tässä jotain keksitään.
Vartin päästä teksti oli valmis. Se oli lyhyt ja epämääräinen ja ilman allekirjoitusta.
”Venla! Paketti noudettavissa huomenna. Muuten toimitetaan eteenpäin. Rautatieaseman kahvio klo 13.”
Kun viesti oli lähetetty, kaikki odottivat hetken jännittyneinä. Sitten puhelin piipahti.
”OK.”
Suvi, Essi, Sara ja Tommi katsoivat toisiaan. Lopultakin, Pipu oli houkuteltu ulos piilopaikastaan.
Njäh….