Jatkosarja: Reilu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus, osa 16

Tommi, Suvi ja Essi pääsevät lopultakin kasvotusten opettajan kanssa. Mutta mikä yllätys oven takana odottaa?

Luku 16

Ovi aukeni ja sen takana seisoi tummatukkainen nainen. Hiukset roikkuivat, silmät verestivät ja nainen oli pukeutunut löysään college-asuun. Hän katsoi tulijoita väsyneesti.

– Moi, mitä asiaa?

Suvi tarkasteli tyttöä ja koetti palauttaa mieleensä ylioppilaskuvan Pipun äidin luona.

– Oletko sä Venla, Suvi kysyi.

– Joo, olen. Ja te olette keitä?

– Onko Pipu täällä, Essi kysyi.

Venlan olemus muuttui varautuneeksi.

– Keitä te olette ja millä asialla?

Tommi puuttui nopeasti puheeseen.

– Me ollaan Pipun oppilaita.

– Millä te tänne löysitte?

– Päättelemällä. Kukaan ei tiedä, että me ollaan täällä, ei meidän vanhemmat, ei toiset opettajat, ei yhtään kukaan. Mutta jos Pipu on täällä, sun pitää kertoa meille. Me ei puhuta kenellekään, jos Pipu ei halua, Suvi sanoi nopeasti, vilkaisten toisiin kuin tukea saadakseen. Nämä nyökyttelivät.

Ja sitten Venlan takaa kuului ääni, joka oli kolmikolle niin tuttu niin monelta tunnilta.

– Kuka siellä on, Venla?

Venla silmäili kolmikkoa päästä varpaisiin. Sitten hän väistyi ovelta ja päästi heidät sisään. Suvi, Essi ja Tommi sulloutuivat eteiseen ja sen läpi olohuoneen ovelle.

Olohuoneessa oli vain muutamia huonekaluja ja nekin aika huonossa kunnossa, mutta näytti, että huoneessa oli yritetty siivota. Ja sohvalla istui Pipu, joka nosti hämmästyneenä katseensa kohti oppilaita.

Mutta Suvi, Tommi ja Essi eivät katsoneet Pipua. He katsoivat Pipun sylissä olevaa pientä, tuhisevaa vauvaa.

Hiljaisuutta olisi voinut leikata veitsellä. Lopulta Pipu oli se, joka puhui.

– Tommi, Suvi ja Essi. Olette kyllä ehkä viimeiset ihmiset, jotka odotin tapaavani. Mitä kuuluu?

– Meidän kai tuota pitäisi kysyä, Essi vastasi koettaen naurahtaa.

Tommi ei saanut silmiään irti vauvasta.

– Onko tuo…sinun, hän kysyi lopulta hankalasti.

Pipun kasvot kääntyivät tuttuun hymyyn, joka sai nenän nyrpistymään.

– Tommi, poikaseni, siihen nähden, että minä opetin sinulle ihmisen biologian alkeita viime vuonna, niin et kyllä tee kyvyilleni juurikaan kunniaa. Mitäs sinä itse arvelet asiasta? Olenko näyttänyt viimeksi tavatessamme siltä, että olen viimeisilläni raskaana?

Suvi ei voinut olla naurahtamatta.

– No ei se nyt kyllä ihan asiaton kysymys ollut, hän vastasi. – Mitä sinulle on tapahtunut? Miksi katosit?

Pipu huokaisi, nosti vauvan sylistään olkapäälleen ja katsoi lasten ohi Venlaan, joka nojasi eteisen ovenpieleen.

– Venla, viitsitkö hakea meille lähikaupasta pullaa. Rahaa on purkissa keittiössä. On parempi, että kerron teille koko jutun. Istukaa alas jonnekin, tuossa nurkassa on pinossa muutamia jakkaroita, voisitko Tommi nostella ne sieltä, kiitos. Ja sen jälkeen menisittekö kaikki kolme pesemään kätenne. Kun kyseessä on näin pieni vauva niin ei tuoda ulkopuolisia bakteereita tänne enempää kuin on pakko.

Venla hävisi keittiöön ja kohta ulko-ovi kolahti. Tommi nosti jakkarat esiin ja hän ja tytöt istuutuivat nopean käsienpesun jälkeen. Essin katse kiersi paljasta, korutonta huonetta. Oma koti tuntui kaikessa kaoottisuudessaan äkkiä aika ihanalta ja rakkaalta paikalta.