Luitko jo edellisen osan?
Metsässä oli ihan yhtä pimeää, kylmää ja märkää kuin heidän lähdettyään sieltä. Tuuli puristi huulet yhteen seuratessaan Patrikia puiden väliin.
Kukaan ei ollut huomannut kun he olivat lähteneet juhlasalista. Eteisaulassa oli onneksi vielä pöytä täynnä taskulamppuja, ja Tuuli oli salamannopeasti napannut yhden mukaansa ennen kuin kukaan huomasi.
Rastien etsijöitä ei enää ollut missään ja kuusikko humisi ja rapisi veden putoillessa havupuiden oksilta. Tuuli hyppeli tossuillaan lätäköiden yli ja seurasi Patrikia polkua pitkin. Ei kestänyt kovin kauaa kun he jo olivat salaojakuopalla.
– Mitäs nyt tehdään, Tuuli kysyi koettaen kuulostaa reippaalta.
– Mä en tiedä, Patrik sanoi avuttomasti.
– Anteeksi, mä raahasin sut tänne, hän sanoi sitten äkkiä vilpittömän kuuloisesti.
– Höpsis, Tuuli sanoi koettaen kuulostaa reippaalta.
– Jos täällä on jotain jossain…
Tuuli ei ehtinyt pitemmälle, kun jostain läheltä kuului risaus. Molemmat jähmettyivät paikalleen. Tuuli valaisi nopeasti taskulampulla äänen suuntaan.
– Kuka siellä, Patrik huusi koettaen kuulostaa karskilta.
Hiljaisuus.
– Hei, ei me tarkoiteta pahaa. Tule esiin vaan, Tuuli huusi.
– Hyvä kyttä, paha kyttä, Patrik mutisi.
Tuulia nauratti ja samalla tuntui, että pelko hellitti hieman vatsanpohjasta. Jos metsässä oli nalle-heijastimen omistaja, kuinka pelottava tämä voisi olla?
Vastausta ei kuulunut. Tuuli lähti varovasti hiippailemaan kohti ääntä. Ja sitten alkoi kuulua juoksuaskelia.
– Se pääsee pakoon, Patrik älähti ja lähti juoksemaan.
Tuuli loikkasi lähimpien pensaiden yli ja huitoi taskulampullaan, mutta ketään ei näkynyt. Rytinä kuului kauempaa, askelet etenivät poispäin koululta. Patrik lähti äänten suuntaan ja Tuuli seurasi.
Kuusikon reuna alkoi lähestyä ja rytinä vaimeni. Autotien valot alkoivat pilkottaa ja Tuuli kiihdytti askeliaan kunnes humpsahti tien reunaan rakennetun kukkulaesteen yli jalkakäytävälle. Katulamput loistivat kelmeinä sateessa.
Patrik oli jäänyt viimeisillä metreillä jälkeen ja tuli nyt puuskuttaen tielle. Tuuli suuntasi taskulampun valon tietä pitkin ensin oikealle, sitten vasemmalle. Ei ketään.
– Pääsi karkuun, Patrik puuskutti.
– Mutta jotain vähän kummallista tässä on, Tuuli sanoi.
– Jos se oli lapsi se nalleheijastimen omistaja, hän tuskin olisi lähtenyt karkuun. Eikä olisi ollut noin nopea.
– Ei niin. Tämä oli kyllä meidän ikäinen tai aikuinen.
– Niin. Mutta mitä tekemistä aikuisella on koulun kuusikossa? Ja miksi joku meidän ikäinenkään haluaisi varastaa rastin, Tuuli ihmetteli.
– En tiedä, Patrik sanoi.
– Mitä kummaa siinä rastissa oikein oli?
JATKUU!
Teksti: Maija Kajanto
Kuvitus: Sakari Saukkonen
ihan ok