Jatkotarina, osa 5: Viisi A ja katoavat esineet

Luitko jo edellisen osan?

Välitunnin tapahtumien jälkeen keskittyminen maantiedon tuntiin tuntui tervanjuonnilta. Tuuli yritti kumartua kirjan puoleen, mutta ajatukset harhailivat. Opettajan ääni tuntui valuvan jonkinlaisena massana korvissa.

– Tuuli!

Kuiskaus havahdutti Tuulin vilkaisemaan ylöspäin. Samassa tuntui, että punastutti. Kuiskaaja oli Patrik, joka istui hänen edessään olevassa pulpetissa.

– Joo?

– Ayla sanoi, että Karhusen Jonilla olis jotain tekemistä jutun kanssa? Ihan oikeastiko?

Tuuli vilkaisi opettajaa, mutta tämä oli onneksi kääntynyt selittämään jotain etupulpetissa istuvalle Liisalle. Tuuli kumartui eteenpäin ja kuiskaten selitti heidän juttutuokionsa Jonin kanssa.

– Meidän pitää tehdä koota johtolangat, Patrik kuiskasi.

– Jaa mitkä?

– Patrik ja Tuuli! Haluaisitteko kertoa, mikä on niin kauhean kiinnostavaa?

Opettajan ääni kuulosti kylmältä ja Tuuli tunsi nolostuvansa. Ja eikös taas poskia alkanut kuumottaa. Että pitikin olla näin nolo!

– Ei me mitään, Patrik aloitti viattomana.

– No, kertokaa nyt vain koko luokalle mistä on kyse, opettaja patisteli.

Tuuli vilkaisi Patrikiin, punastui pahemmin, avasi suunsa ja samassa kuului Aylan ääni täysin viileänä toiselta puolelta luokkaa.

– Opettaja, minun ja Tuulin piti kysellä Patrikilta jotain Alaskasta sitä seuraavaa esitelmää varten, kun Patrik on matkustanut Jenkeissä. Unohtui kysyä välitunnilla!

Että Aylalla leikkasi! Totta oli, että he olivat tekemässä ryhmätöitä USA:n osavaltioista, mutta mitään aikomusta heillä ei kyllä ollut ollut jutella asiasta Patrikin kanssa.

Opettaja näytti hieman nyreältä.

– No, selvä juttu, mutta ryhmätöitä tehdään vasta tunnin lopulla, nyt keskitytään metsävyöhykkeisiin. Kuka osaa ottaa seuraavan? Luna.

Tuuli huokaisi helpotuksesta. Patrik iski hänelle silmää olkapäänsä yli ja piti hetken aikaa silmänsä opettajassa. Kun tämä kääntyi taululle, Patrik kääntyi ympäri ja työnsi paperinpalan Tuulin pöydälle.

”Koulun jälkeen kahvila Kukko? Ayla ja Ville mukaan. Kootaan johtolangat ja käytetään harmaita aivosoluja! Mä voin olla Hercule Poirot!”

JATKUU!

Teksti: Maija Kajanto
Kuvitus: Sakari Saukkonen

Kommentit

Oma kommentti