Koululainen selvitti, mitä partioleirillä tehdään

Lauttasaaren Luotsityttöjen sudenpenturyhmän mielestä partioleirillä on hurjan hauskaa!

Toinen leiriaamu valkenee Hämeenlinnassa Evon retkeilyalueella järjestettävällä partioleirillä.

Aamuyhdeksältä päällä on jo täysi tohina. Lautta­saaren Luotsityttöjen 7–9-vuotiaat sudenpennut ovat matkalla vapaapalokunnan järjestämään sammutus­harjoitukseen.

Heistä suurin osa on ensimmäisellä pidemmällä partioleirillään. Jotkut osallistujista viettävät leirillä yhden yön, toiset 3–4 päivää, vanhempien partiolaisten viihtyessä leirillä koko viikon.

Yhdeksänvuotiaat Helmi, Isla, Aava ja Toini ovat harrastaneet partiota kaksi vuotta.

Partion alussa kaikki saivat valita itselleen partionimen. Helmi on Vanu, Isla on Muffinssi, Aava on Punakettu ja Toini on Suklaa. Tyttöjen mielestä partioharrastuksessa parasta on, että partiossa opitaan uusia ja hyödyllisiä taitoja.

– Sytytin leirillä tulitikun ensimmäistä kertaa itse. Kun olen aiemmin yrittänyt sytyttää tulitikkua, minulla paloi sormi, yksi tytöistä kertoo.

Pääkaupunkiseudun Partiolaiset ry:n suurleiri Kimara on kerännyt heinäkuussa yhteen peräti 5 500 innokasta partiolaista – ensi­kertalaisia, konkareita ja kaikkea siltä väliltä. Kuuden vuoden välein järjestettävälle alueleirille osallistuu lippukuntia Helsingistä, Espoosta, Vantaalta ja Kauniaisista.

Hypätään partioryhmän mukaan kurkkaamaan, mitä kaikkea jännää ja hurjan mukavaa partioleirillä tehdään!

Teemu, 10, ja Akseli, 9, osallistuivat teltan pystytykseen. Se on hauskaa puuhaa, eikä kommelluksiltakaan aina vältytä. – Aluksi oli hankalaa, koska teltta oli kummallisessa asennossa.

Luotsityttöjen sudenpennut ovat nimenneet itsensä Matojengiksi. Kaikilla on myös omat partionimet.

Lue lisää: Koululainen selvitti, mitä eduskunnassa oikein tehdään

Partioleirillä karkit ostetaan sirulla

Hauskinta leirillä on teltassa nukkuminen yhdessä kavereiden kanssa. Välillä uni ei tahdo tulla silmään, kun teltassa on niin hauskaa supattaa yhdessä.

– Ensimmäisenä yönä minulle tuli kylmä, koska olin pukeutunut liian kevyesti.

Yöt voivat olla viileitä, vaikka päivällä olisi lämmin. Illalla kannattaa pukea paljon vaatetta.

– Yöllä voi mennä pois makuupussista, jos tulee liian kuuma, Isla neuvoo.

Sekin on tytöistä hauskaa, että leirille saa ottaa karkkia mukaan.

– Eivätkä vanhemmat pääse määräilemään ja sanomaan, että nyt se karkinsyönti loppuu, tytöt riemuitsevat.

Samalla he kuitenkin myöntävät, että koti-ikäväkin voi yllättää. Yleensä siihen auttaa oma unilelu ja jutteleminen jonkun aikuisen tai kaverin kanssa.

– Ikävän yllättäessä ­kannattaa jutella aikuisen kanssa jostain kivasta asiasta, kuten vaikka koirista. Jos muut ovat jo unessa, voi koittaa ajatella kivoja juttuja, Toini ehdottaa.

Partiolaiset kantavat leiri­varusteensa rinkassa. Mitä kaikkea leirille otetaan mukaan?

Tärkeitä juttuja ovat uimapuku, pyyhe, ruokailuvälineet, puukko, muistiinpanovälineet ja tietenkin unilelu.

– Varusteluettelo on aika pitkä, joten rinkasta tulee helposti painava. Tärkeitä juttuja ovat uimapuku, pyyhe, ruokailuvälineet, puukko, muistiinpanovälineet ja tietenkin unilelu. Lisäksi mukaan otetaan lämmin makuupussi ja makuualusta, sudenpennut ­tietävät.

Jokaisella leiriläisellä on kädessään ranneke, jossa olevaan siruun vanhemmat voivat ladata rahaa.

– Rannekkeella voi ostaa leirin kaupasta herkkuja, kuten karkkia, sipsejä ja jätskiä. Näin rahat eivät pääse hukkumaan, eikä kenenkään tarvitse kantaa lompakkoa mukana, kertoo Lauttasaaren Luotsi­tyttöjen ryhmänjohtaja Maija Hakala.

Vapaapalo­kunnan järjestämässä sammutusharjoituksessa kokeillaan tulipalon sammuttamista.

Paljon muutakin kuin solmujen opettelua

Partiossa opitaan monenlaisia kansalais- ja kaveritaitoja, selviämis­taitoja, luovuutta sekä yhdessä olemista ja tekemistä.

– Monet ajattelevat, että par­tiossa tehdään solmuja. Kyllä niitäkin tehdään, mutta aika paljon muutakin. Partiossa ollaan yhdessä ja liikutaan ulkona luonnossa, Maija toteaa.

Partio on vastavoima kännykällä olemiselle, vaikkei partioleirillä kännykän käyttämistä kielletäkään.

– Täällä on kuitenkin niin paljon muuta puuhaa, ettei kännyköitä juuri näy. Iltaisin osa haluaa kuitenkin soittaa kotiin, Maija kertoo.

Partiossa suoritetaan partiomerkkejä, jotka ommellaan omaan partiopaitaan.

Olemme opetelleet myös suunnistusta, nuotion sytyttämistä, oikeiden varusteiden pakkaamista ja lintulajien tunnistamista.

– Suoritimme juuri Kotikokki-merkin leipomalla muffinsseja, tunnistamalla marjoja ja sieniä sekä opettelemalla kattamaan pöydän kauniisti. Olemme opetelleet myös suunnistusta, nuotion sytyttämistä, oikeiden varusteiden pakkaamista ja lintulajien tunnistamista, ryhmänjohtaja Maija kertoo.

Seuraavaksi päivä jatkuu ohjelmalaaksossa, jossa kierretään erilaisten tehtävien ja rastien parissa. Partioleirillä on hauskaa ohjelmaa pitkin päivää. Eri-ikäisille osallistujille on tarjolla erilaisia elämyksiä.

– Vanhempien leiriläisten keskuudessa suosittuja ovat teema­bileet, joihin voi ­halutessaan pukeutua bileiden teeman mukaan, kertoo Kimara-leirin mediasuhdekoordinaattori Mervi Sevula.

Uiminen on myös tärkeä osa leiripäiviä. Evon leirialueella on iso rantasauna, johon mahtuu 133 ihmistä saunomaan yhtä aikaa. Leirillä tehdään kaikki ruuanjaosta siivoukseen yhdessä. Nuorimmat osallistujat saavat keskittyä leirin ohjelmaan. 15-vuotiaasta ylöspäin jokaisella on omat vapaaehtois­tehtävänsä leirillä.

Partiolaiset suorittavat erilaisia partiomerkkejä, jotka ommellaan omaan partiopaitaan.

Maalausta, korikävelyä ja ramboratailua

Eilen sudenpennut ovat harjoitelleet suunnistamista ja noki­maalausta. Tänään vuorossa on ramborata ja korikävely. Ramboradassa tehtävänä on pelastaa kuivuva puro kuljettamalla purolle vettä eri­kokoisissa kipoissa isosta ämpäristä, joka sijaitsee radan alussa. Vettä kuljetetaan radalla suden­pennulta toiselle.

Tavoitteena on kulkea rata mahdollisimman nopeasti, mutta kuitenkin niin, että vettä läikkyisi maahan mahdollisimman vähän. Partiolaiset ovat valmiina tehtävään!

Riemun kiljahdukset kiirivät vesikippojen kulkiessa temppuradalla sudenpennulta toiselle. Saumattoman yhteistyön ansiosta kuivuva puro saa nopeasti kaipaamaansa virvoitusta.

Seuraavalla rastilla vuorossa on korikävely. Leiriläisten pitää koittaa liikkua maitokorien päällä niin, etteivät he saa välissä koskettaa maata. Huh, mikä jännitys­näytelmä! Tämänkin tehtävän partiolaiset ratkovat näppärästi yhdessä tuumin.

Vesikipot kulkevat ramboradalla partiolaiselta toiselle.

Leiriläisten tehtävänä on kulkea maitokorien päällä niin, etteivät he saa välissä koskettaa maata.

Partioleirillä on vain yksi tylsä juttu

Partiolaiset asuvat leirialueella kolmessa alaleirissä, jotka ovat nimeltään Otava, Niitty ja Terra. Jokaisessa alaleirissä on useampia savuja eli telttakyliä. Herätys on leirillä aamukahdeksalta ja hiljaisuus laskeutuu kymmeneltä illalla.

– Hiljaisuus koskee kaikkia, mutta totuushan on, että parasta leirillä on se, että pääsee sipisemään kavereiden kanssa teltassa hiljaisuuden jälkeen. Ensimmäisenä yönä uni ei kovin helposti tule silmään, Mervi kertoo.

Yksi hauskimmista jutuista leirillä on se, että pääsee illalla kavereiden kanssa viettämään aikaa teltassa.

Savuissa on vierivieressä eri­näköisiä ja -kokoisia telttoja: valtavia puolijoukkuetelttoja, pienempiä Nuuskamuikkusen teltan näköisiä asumuksia ja pikkuruisia ”yksiöitä” eli yhden hengen telttoja.

Vanhimmat partiolaiset ja ­ryhmänvetäjät tykkäävät nukkua leirialueen puihin kiinnitetyissä riippumatoissa.

– Ennen leirin alkua suurena huolenaiheena on, että onko oman savun alueella riittävästi puita, joihin riippumaton saa ripustettua. Parhaimmillaan riippumattoja voi olla samoissa puissa jopa kolme päällekkäin. En tajua, miten leiriläiset siinä onnistuvat, Mervi nauraa.

Tapaamme savussa vielä Lauttasaaren Luotsityttöjen 10-­vuotiaat partiolaiset Huldan ja Viljan. Hulda on kokenut leiriläinen, sillä hän harrastanut partiota jo kolme vuotta.

– Vanhempani ovat harrastaneet partiota. He ­kertoivat tarinoita partiosta, ja se kuulosti hauskalta puuhalta. Päätin aloittaa harrastuksen, koska moni kaverini käy partiossa. Nyt siitä on tullut lempi­harrastukseni, Hulda kertoo.

Vilja on ollut partiossa vuoden. Hän aloitti harrastuksen luokkakaverinsa innostamana. Tyttöjen mielestä parasta partiossa ovat retket ja leirit, joilla voi viettää aikaa kavereiden kanssa ja suorittaa hauskoja rastiratoja. Tylsiä juttuja on ollut oikeastaan vain yksi.

– Kerran partiokokouksessa harjoiteltiin karttamerkkejä, ja se ei ollut yhtään minun juttuni, Vilja myöntää.

Mitä he ovat oppineet partiossa?

Jokainen on erilainen, mutta kaikki ovat yhtä hyviä kaikessa.

– Aina pitää olla reilu ja kiva kaveri. Jokainen on erilainen, mutta kaikki ovat yhtä hyviä kaikessa. Olen oppinut myös vuolemaan puukolla, ompelemaan ja lukemaan karttamerkkejä, kertoo Hulda.

– Osaan ommella partiomerkkejä partiopaidan hihoihin paremmin kuin ennen ja käyttää puukkoa, iloitsee Vilja.

Lounaan jälkeen suden­pentujen leiripäivä jatkuu mandalan eli ympyrän muotoon tehdyn kuvion askartelulla. Illalla juhlitaan kes­kiäisiä eli sitä, että leiri on puolessa välissä.

Nyt on aika kiittää partiolaisia puuhakkaasta aamupäivästä. Leirialuetta halkovan pääkadun hiekka pöllyää auringossa, kun partiolaiset suuntaavat kohti seuraavia hauskoja leiripuuhia.

Leirialueen pääkadulla riittää vilinää ja vilskettä.

Lue lisää: Koululainen selvitti, miltä talvi Korkeasaaren eläintarhassa näyttää

Juttu on julkaistu Koululainen 9/2024 -lehdessä.