Flyball, estehypyt ja rottakoripallo – Eläinten kisakentillä ei karvoihin katsota

Lentävän pallon lumo

Vehnäterrieri Jymy ei tykännyt aluksi yhtään pallon noutamisesta. Jonkin aikaa se seurasi sivusta toisten koirien flyball-treenejä ja yhtäkkiä muiden innostus tarttui. Lajissa yhdistyvät monen koiran suosikit: vauhti ja pallo.

– Jymy tykkää mennä lujaa. Ja erityisen lujaa, jos palkaksi saa siivun porsaankylkeä, kertoo Susanna Turtiainen, joka kouluttaa flyballia Hakunilan Seudun Koiraharrastajissa.

Flyballissa koira ylittää neljä estettä päästäkseen pallolaatikon luo, painaa laatikkoa tassulla ja nappaa sieltä syöksyvän pallon lennosta. Tämän jälkeen se hyppää esteiden yli takaisin lähtöpisteeseen ja tuo pallon ohjaajalleen. Laji vaatii sosiaalisuutta, sillä yhdessä joukkueessa on neljä koiraa ja kilpailuissa kaksi joukkuetta kisaa vierekkäisillä radoilla. Nopeampi ja tarkempi joukkue voittaa.

– Jymy vähän jännittää toisia koiria, mutta se unohtuu treenatessa.

Jymy harjoittelee lajia kesällä kerran viikossa. Treeneissä ei tehdä koko rataa montaa kertaa, vaan harjoitellaan esimerkiksi vain sitä, että koira juoksee täysillä pallo suussa. Vaikka flyball sopii kaikille roduille, vikkeläkoipiset ovat etulyöntiasemassa. Maailman nopein kisajoukkue suorittaa radan alle 15 sekunnissa!

Kilpaponi elää esteille

Ruotsalainen ratsuponi Baggio ja omistajansa Viivi Koskinen, 13, ovat samaa mieltä siitä, että esteratsastus on parasta.

– Kummankaan kärsivällisyys ei riitä kouluratsastukseen. Pidämme vauhdista, Viivi kertoo.

Kun pienestä asti ratsastanut Viivi alkoi kaivata lisää ytyä kilpakaveriltaan, perhe matkusti Ruotsiin vertailemaan erilaisia poneja. Pieni ja pippurinen Baggio hurmasi Viivin ja muutti uuteen kotiinsa Suomeen. Kilpaponin omistaminen tarkoittaa sitä, että päivittäisen perushoidon lisäksi Viivi ja Baggio harjoittelevat monta kertaa viikossa.

– Baggio hyppää tosi hyvin, mutta kuumuu helposti. Sen pitäisi oppia rauhoittumaan radalla, Viivi kuvailee.

Kaksikko on kisannut yhdessä vuoden verran. Alku sujui hienosti, mutta kun estekorkeutta viime kisakaudella nostettiin, Baggion iso laukka sotki askelrytmiä. Ahkera harjoittelu kuitenkin palkittiin, ja nyt ratsukko hyppää jo metrisiä esteitä. Tavoitteena on pikkuponien SM-kisat ensi vuonna.

– Kisoihin meno on aina unelmien täyttymys, kun pääsemme näyttämään mitä osaamme!

Rotat donkkaa tykimmin

Viiksikarvat vipattavat ja käpälät tutisevat innosta, kun Heurekan korisrotat pääsevät kentälle. Pelaajia on kerrallaan kahdesta viiteen ja kaikilla on sama päämäärä: pussittaa vastustajan päätyyn mahdollisimman monta palloa.

– Rotan koulutus aloittelijasta ammattilaiseksi kestää muutaman kuukauden, kertoo Heurekan pääinnoittaja ja rottakouluttaja Pia Mäkelä.

Ensin poikanen tutustuu muihin rottiin ja kouluttajiin, sitten pelikenttään ja palloon. Oikea suoritus palkitaan naksuttimella, jonka ääntä seuraa aina makupala. Keitetty riisinjyvänen on monen rotan suosikkiherkku.

Rottakoripalloa on pelattu Heurekassa melkein 20 vuotta ja se on tiedekeskuksen suosituimpia kohteita. Rotat itsekään eivät malttaisi luopua pelaamisesta, vaikka askel alkaisi ikääntymisen myötä painaa.

– Älykkäinä eläiminä rotat kaipaavat tekemistä ja kaikki koriksen liikkeet hyppäämisestä esineiden kantamiseen ovat niille luonnollisia, tiivistää Pia.

Seuraa Heurekan korisrottien blogia.

Kani sanelee säännöt

Hyvä estekani on luonteeltaan temperamenttinen ja vauhdikas. Hyppyuransa jo nelikuisena aloittanut Jippo on näitä molempia. Kaksi vuotta sitten se palkittiin Suomen neljänneksi parhaana hyppykanina.

– Jippoa ei tarvitse houkutella hyppäämään makupaloilla, koska sille esteiden ylittäminen on paras palkinto, kertoo Jipon emäntä Veera Semi.

Nyt parivuotiaana Jippo kisaa ylimmällä tasolla eli eliittiluokassa. Siellä hyppyjen korkeus on puoli metriä, mikä on paljon alle 2-kiloiselle risteytyskanille. Jos kania hypyttää liian usein, se saattaa kyllästyä.

– Tässä mennään aina kanin ehdoilla. Jippokin päätti viime kesänä ihan itse pitää lomaa lajista, Veera kertoo.

Tänä kesänä Jippo on taas kisavireessä ja malttaa tuskin odottaa, että pääsee korkkaamaan ulkokauden.

Koululainen 6/2013