Koululainen selvitti, miltä talvi Korkeasaaren eläintarhassa näyttää

Luontoliiton ja Koululaisen toimittajat Ossian (vas.), Sofia ja Linnea selvittivät, miltä talvi Korkeasaaren eläintarhassa näyttää ympäristökasvattaja Teron (toinen vasemmalta) johdolla.

Ulkona taitaa paukkua syksyn kirpein pakkanen, ja aurinkokin on piiloutunut pilvi­kerrosten taakse. Mustikka­maan saarella on marraskuisena tiistaipäivänä poikkeuksellisen vähän ulkoilijoita. Ohitse kiitää vain Helsingin bussi­linja 16, ja toimittajajoukolla taitaa olla sen kanssa sama suunta – Korkea­saaren eläintarha. Luontoliiton ja Koululaisen toimittajat Ossian Eskelinen, 11, Sofia Ruonala, 12, ja Linnea Harju, 11, ovat tulleet selvittämään, miltä talvi Korkeasaaren eläintarhassa näyttää. Monelle tulee yhä yllätyksenä, että kesäisin suosittu vierailukohde on auki vuoden ympäri.

Miltä talvi Korkesaaren eläintarhassa näyttää?

Kolmikon päästyä sisään portista, matka kulkee pitkin Korkeasaaren siltaa kohti itse saarta. Ympärillä on suuri työmaa, sillä Kruunu­siltojen rakennusprojekti on vauhdissa. Vuonna 2027 eläintarhaan on mahdollista ajaa raitiovaunulla.

Sillan päädyssä toimittajia odottaa Korkeasaaren ympäristökasvattaja Tero Kirjosalo, joka on työskennellyt täällä yli kymmenen vuotta. Aamupäivän hän on viettänyt kouluvierailujen parissa mutta nyt hän on paikalla vastaamassa Ossianin, Sofian ja Linnean kiperiin kysymyksiin.

– Kuinka monta eläintä teillä täällä on? Ossian kysyy, kun joukko lähtee kävelemään kohti ensimmäistä kohdetta, Kissalaaksoa.

– Tosi hyvä kysymys. Meillä on noin 150 eri lajia eli ei läheskään kaikkia maapallon eläimiä. Eläimet ovat valikoituneet tänne sen perusteella, että ne pärjäävät täällä myös talvella. Siksi täällä ei ole kirahveja tai norsuja tai virtahepoja, Tero vastaa Ossianille.

Tero Kirjosalo.

Jo lyhyen matkan jälkeen Tero pysäyttää kolmikon näyttääkseen heille ihan uuden eläintuttavuuden.

– Täällä sisällä on eläin, joka ei ole kotoisin kylmiltä alueilta. Huu­li­pekari on amerikkalainen possujen ja sikojen sukulainen. Se tarvitsee talvisin lämpimän sisätilan.

Toimittajat seuraavat, miten pekari kaivelee nenällään heinä­kasaa. Se on niille tyypillistä.

– Meille on tärkeää, että ne saavat toteuttaa kaikkea sitä, mitä luonnossakin, Tero lisää.

Pian pienikokoinen huuli­pekari siirtyy sivummalle, missä sen lajitoverit makoilevat heinäkasassa lämpölamppujen alla. Tero taas siirtää toimittajien huomion pekaritarhaa vastapäätä olevaan aitaukseen. Siellä pyörii laaman näköisiä eläimiä, mutta ne eivät olekaan laamoja.

– Vikunja on kotoisin Etelä-Amerikan vuoristoalueilta, ja se taas kestää kylmää vallan mainiosti.

Ossian kysyy Terolta, tarkoittaako talvi Korkeasaaren eläintarhassa eläimille erilaista kohtelua kesään nähden.

– Otamme hoidossa huo­mioon sen, miten laji viettää talvea luonnossa. Osa eläimistä valmistellaan talvilevolle, toiset saavat lämpimiä sisätiloja käyttöönsä. Joidenkin eläinten ruokintaa voidaan muuttaa, Tero paljastaa.

Sofia ja Linnea taas pohtivat, miten villieläimet saavat kaiken tarvitsemansa eläintarhassa.

– Hyvä kysymys. Emme välttämättä ihan kaikkea pystykään tarjoamaan, kuten elävää ruokaa petoeläimille, Tero myöntää.

Puheensorinan peittää mönkijän moottorin ääni, kun eläinten­hoitaja ajaa ohitse viemään eläimille ravintoa.

Eläintenhoitajat kulkevat eläintarhan alueella mönkijän kyydissä myös talvisin.

Talvi Korkeasaaren eläintarhassa on Kissalaakson asukkaille mieleen

Kun joukko saapuu Kissalaaksoon, ensimmäisenä edessä on leijona­tarha, mutta leijonan sijaan aitauksessa puuhastelee eläintenhoitaja. Leijonat saavat sen aikaa viihtyä takatiloissa, jonne ne siirtyvät eläinhoitajan kouluttamasta merkistä. Näin tarhaan voidaan toimittaa tavaraa turvallisesti. Hoitaja on pesemässä juoma-astiaa. Tarhaan on myös aseteltu auton alle jääneen kauriin raato, jonka kimppuun leijonat pian pääsevät.

– Miten isot villieläimet tuodaan tänne? Ossian pohtii.

– Oikeastaan suuri osa eläimistämme on syntynyt täällä. Muista eläintarhoista saapuvat kuljetetaan isossa kuljetuslaatikossa. Emme pyydystä mitään eläimiä luonnosta. Jos Villieläinsairaalaan tuotu eläin ei kuntoudu täysin, voimme hakea sen pitoon poikkeuslupaa. Kissalaakson asukkaat ovat syntyneet eläintarhoissa, Tero vastaa.

Amurintiikeriemo Sibiri ja sen viime vuonna syntyneet pennut Ohana ja Odeya makoilivat majassaan. Kolmas pentu Oboi menehtyi aiemmin tänä vuonna.

Toimittajat eivät ehdi jäädä odottamaan leijonaa, sillä siinä saattaisi vierähtää tovi, vaan he siirtyvät tarkkailemaan lumileopardi Luxia.

Lux kävelee kalliolla edestakaisin levottoman näköisesti. Tero selittää, että kallion toisella puolella sijaitsee vuohitarha, jota parhaillaan uudistetaan. Remontin äänet näyttävät häiritsevän Luxia. Eläintarha tekee parhaansa, jotta Kruunusiltojen tai muun työmaan eivät äänet häiritsisi eläimiä. Onneksi saari on kallioista aluetta, mikä vaimentaa melua.

Uhanalaiselle lumileopardille on Korkeasaaressa omistettu aivan oma tapahtumansa, jonka mukaan Lux on nimetty. Lux Korkeasaari järjestetään seuraavan kerran vuodenvaihteessa. Tapahtumassa kerätään varoja lumileopardin suojeluun sekä nähdään upeita valo­teoksia, jotka on suunniteltu eläimet huomioiden. Ne eivät siis häiritse asukkaita.

Luxia vastapäätä asustelee pikku­pandoja.

– Tuolla, kolmion sisällä! Ossian huudahtaa ja osoittaa oranssin­ruskeaa pikkupandaa.

– Pikkupandalla on todella paksu turkki ja tuuhea, lämmin häntä. Se on kotoisin Himalajan vuoriston rinteeltä, joten se kestää Suomen ilmastoa tosi hyvin. Oravan tapaan se käärii itsensä häntäänsä, kun se vaikkapa nukkuu päiväunia. Vaikka siis talvella sille sataisi niskaan kasa lunta, se jatkaa nukkumista kaikessa rauhassa häntä­peitossaan, Tero kertoo toimittajille, kun joukko katselee pikku­pandan touhuja.

Vielä ennen Kissalaaksosta poistumista näyttäytyy yllättäen amurin­leopardi.

– Etenkin Kissalaaksossa monet eläimet ovat paljon paremmin näkyvillä talvella, sillä ne pitävät viileistä keleistä.

Ossian odotti erityisesti kissaeläinten näkemistä, joten Kissalaaksossa riittää ihmeteltävää.

Talvi Korkeasaaren eläintarhassa: lämpöä saa sisätiloista

Matka jatkuu kohti villihevostarhaa. Sofia ja Linnea ovat molemmat ratsastajia, joten heppojen näkeminen innostaa.

– Miten tiedätte, että karhut ovat heränneet talviunilta, Sofia utelee.

– Meillä onkin käynyt niin, että karhut ovat heränneet kesken talven. Aina emme tiedä miksi, mutta yhtenä vuonna sisätilassa oli sattunut vesivahinko, johon ne sitten heräsivät. Karhut rupeavat herättyään koputtelemaan ja hakkaamaan tarhan luukkuja, ja siitä eläintenhoitaja tietää, että karhu on hereillä.

Mongolianvilli­hevosilla on paksu talviturkki, joten ne viihtyvät kylmässäkin.

Kun heinää nuuskiviin villi­hevosiin on tutustuttu, alkaa kylmyys vaivata toimittajaporukkaa. Onneksi eläintarhassa voi talvella käydä lämmittelemässä useissa sisätiloissa. Toimittajat päättävät poiketa läheiseen Apina­linnaan katsomaan apinoita.

Korkeasaaren Apinalinnassa asustaa seitsemän berberi­apinaa. Ne syövät muun muassa vihanneksia, pähkinöitä ja juureksia, mutta eivät banaaneja.

Apinalinnassa heitä vastassa on lasin takana berberiapina Moki. Se kurkkaa aina välillä nurkan takaa ja piiloutuu sitten uudestaan.

– Mokin tarina on surullinen, Tero toteaa.

23-vuotias Moki eli ison osan elämästään Ranskassa ihmisten kotona pienessä lintuhäkissä, eikä se tavannut vuosikausiin muita apinoita. Mokilla kesti kauan totutella muihin lajitovereihinsa ja nyt se opettelee ulkona käymistä. Taustansa vuoksi Moki ottaa edelleen kontaktia ihmisiin lasin läpi. Stressaavissa tilanteissa sillä on pakkoliikkeitä. Mutta Teron mukaan tilanne on helpottunut.

– Mokilla on alkanut mennä täällä paremmin, ja välillä se jopa leikkii muiden apinoiden kanssa. Apinaa ei pitäisi pitää lemmikkinä yhtään missään, Tero painottaa.

Berberiapina Moki tuli Korkea­saareen eksoottisten eläinten pelastus­keskuksesta Hollannista, kuten osa sen lauma­tovereistakin.

Ossian, Linnea ja Sofia katselevat vielä hetken Mokin takana riehuvia nuorisoapinoita, kunnes vierailuaika alkaa olla ohitse.

Ennen Apinalinnasta lähtemistä, Ossian kaivaa repustaan kolikon ja tiputtaa sen uhanalaisten berberi­apinoiden varainkeruulaatikkoon.

– Tykkään auttaa. Olisin antanut enemmän, jos olisin löytänyt kolikkoja, Ossian kertoo.

Ele saa koko porukan hymyilemään.

– Tällaisella pienellä teolla jokainen meistä voi auttaa uhanalaisten eläinten suojelua. Nämä rahat menevät berberiapinoiden suojeluun Marokossa, joka on yksi niiden kotimaista, Tero kiittää.

Korkeasaari

• Perustettu vuonna 1889 luonto- ja ympäristö­tietoisuutta lisäämään.

• Eläimiä ei osteta, myydä tai pyydystetä luonnosta. Vastuulliset eläintarhat vaihtavat eläimiä keskenään tarpeen tullen.

• Eläintarhan tavoitteena on säilyttää uhanlaisten lajien kantoja.

• Korkeasaaren Villieläinsairaalassa hoidetaan luonnonvaraisia eläimiä. Hoidon tavoitteena on aina palauttaa eläimet hyvä­kuntoisina luontoon.

• Talven levossa viettävät karhut, murmelit ja preerikot. Riikinkukot ja kengurut käyttävät talvella lämmitettyjä sisätiloja, joista niitä ei näe.

Lisätietoa: korkeasaari.fi.

Juttu on julkaistu Koululainen 12/23 -lehdessä.

Lue lisää: Koululainen selvitti, mitä eduskunnassa oikein tehdään