Klaukkalalainen Tristan Lumi, 12, on mukana Tampereen Työväen Teatterin School of Rock -musikaalissa. Siellä hänestä tuntuu, että on juuri oikeassa paikassa.
”Pääsin mukaan School of Rock -musikaaliin koe-esiintymisen eli auditionin ja monen callbackin kautta. Viimeisellä kerralla meitä oli paikalla 28. Sitten ohjaaja Samuel Harjanne sanoi, ettei tämä ole enää callback, vaan me olemme ne, jotka pääsevät mukaan. Se oli hullua, me kaikki kiljuimme ja hypimme!
Esitän musikaalissa Lawrencea, joka soittaa pianoa ja on aluksi pelokas nörtti, mutta tarinan myötä kehittyy rohkeammaksi. Minäkin olen mielestäni aika nörtti, koska harjoittelen kokeisiin ajoissa, viittaan tunneilla ja saan hyviä numeroita. Pidän koulussa eniten matikasta, kotitaloudesta ja musiikista.
Musiikki on aina ollut juttuni. Vanhempani ovat opettaneet minulle laulua kolmevuotiaasta saakka. Pianonsoiton aloitin kahdeksanvuotiaana. Silloin menin myös mukaan Tampereen Työväen Teatterin Kinky Boots -musikaaliin.
Musikaaleissa parasta on, että saa tehdä asioita ammattilaisten seurassa. Siellä on tosi hyvä ilmapiiri, ja porukka ymmärtää minua. Koulussa minua on kiusattu siitä, että olisin jotenkin outo. Tai siitä, että kävin balettitunneilla 10-vuotiaana, koska halusin kehittää musikaaleissakin tärkeää tanssitaitoani.
Kiusaaminen jättää kiusattuun ikuiset jäljet, eikä niistä välttämättä pääse eroon. Aina kiusaamisesta ei uskalla kertoa aikuisille, enkä minäkään heti uskaltanut, mutta kertominen kannattaa. Kun olin kertonut vanhemmille ja sitten opettajalle, se auttoi heti. Nyt seiskaluokalla kiusaamista ei ole ollut.”
School of Rockiin haki yhteensä 440 lasta, joiden joukosta musikaalitähdet valittiin. Tristan (keskellä edessä) on yksi tähdistä.
Tristan Lumi: ”Harjoitteleminen on vaikeaa, mutta parasta”
”School of Rockin harjoituskaudella treenasimme päivittäin viisi tuntia. Harjoitteleminen on vaikeaa ja väsyttävää, mutta ihan parasta, kun saa oppia koko ajan ammattilaisilta ja kehittyä itsekin.
Harjoituksissa meidät koulutetaan myös yllättäviin tilanteisiin. Kerran pianoni sammui kesken esityksen. Silloin pitää jatkaa esittämistä kuin mitään ei olisi käynyt.
Esityskaudella vaikeinta ovat koulupäivät esityspäivien jälkeen. Tulen Tampereelta kotiin aina puoliltaöin ja herään kahdeksaksi kouluun. Silloin väsyttää hirveästi. Kaverit koulussa onneksi piristävät ja ymmärtävät, kuten opettajatkin.
Silti minulla ei ole koskaan ollut semmoista päivää, etten haluaisi lähteä Tampereelle esiintymään. Siellä minusta tuntuu, että olen oikeassa paikassa. Esitysten jälkeen pikkuveljeni aina halaa minua, ja vanhempani ovat minusta varmasti ylpeitä. Vanhemmat ovat myös esikuviani.”
Lue lisää: Denisen, 12, ääni on tuttu monista lastenohjelmista: Tenavien Pipsa on lempihahmoni
Juttu on julkaistu Koululainen 12/2024 -lehdessä.
Kommentit
Oma kommentti