Koululaisen nettisivuilla alkaa nyt uusi ja jännittävä jatkosarja! Lue, mitä tapahtuu reilun luokan keskuudessa, kun opettaja katoaa kummallisella tavalla!
Luku 1
– Opettaja, eikö me voitaisi oikeasti jo puhua luokkaretkestä?
Suvi pyöritti salaa silmiään. Tommi oli ihan hyvä tyyppi, mutta pitikö tämän olla noin turkasen yli-innokas?
– Kyllä me ehditään vielä, opettaja, lempinimeltään Pipu, vastasi kärsivällisesti. – Nyt kuulustellaan ensin nämä biologian läksyt loppuun. Eli perhosen lisääntymisvaiheet, kuka kertoo? Olivia?
Olivian alkaessa hieman änkyttäen selittää läksyjä, Suvi antoi katseensa kierrellä laiskasti luokassa. Melkein kaikki olivat paikalla. Tommi oli vajonnut takaisin pulpettiinsa ja piirteli hajamielisen näköisenä jotain biologian vihkonsa sivumarginaaleihin. Kaitsu, Tapsa ja muutama muu poika nuokkuivat pulpeteissaan luokan perällä. Ikkunan äärellä istuva kolmen tytön ryhmä oli kumartunut jännittyneen oloisena eteenpäin. Sara, Miia ja Taru tuntuivat olevan joka paikassa yhdessä. Sara oli saanut viime viikolla geelikynnet, joissa oli hileitä ja kynsikoruja, ja se oli tuntunut olevan viikon puheenaihe heille.
Suvi käänsi hieman huokaisten katseensa omiin, lyhyttäkin lyhyempiin kynsiinsä. Hän oli purrut kynsiään aina, mutta vaikka ei olisi purrutkaan, ei äiti silti antaisi hänen laitattaa rakenne- tai geelikynsiä, hän tiesi sen vallan hyvin. Toisaalta, Saralle ne sopivat. Sara oli kaunis muutenkin – pitkä ja hoikka, vyötärölle asti yltävät tummanruskeat hiukset ja isot, mantelinmuotoiset silmät. Miia oli lyhyempi, hänellä oli lyhyt, muotoiltu tukka ja nenäkoru. Taru oli vaalea ja liikkui sulavasti, harrasti diskotanssia. Luokan kovikset, oli Essi joskus sanonut vähän pirullisesti ja niin kai se vähän olikin. Mutta enemmän he olivat niitä kauniita ja suosittuja tyttöjä, jotka vain tuntuivat saavan aika paljon huomiota.
– Mariama, luepa ääneen seuraava kappale. Ja Suvi, herätys, nyt ollaan tunnilla eikä päivätorkuilla! Saat lukea Mariaman jälkeen.
Mari iski silmää Suville ennen kuin keskittyi lukukappaleeseen. Suvi hymyili ja koetti hetkeksi keskittyä kirjaan itsekin. Mariaman vanhemmat olivat Irakista ja tullessaan ekalle luokalle Mariama hän oli ollut ujo, hiljainen ja vähän säikähtäneen oloinen mimmi. Pikkuhiljaa hän oli päässyt kuorestaan. Paitsi silloin kun joku naapuriluokan pojista keksi, että hieman heitä muita tummaihoisempaa Mariamaa oli kiva kiusata. Sekin oli ihme touhua, välillä oli kuukausitolkulla rauhallista ja sitten äkkiä ne taas olivat siinä vinoilemassa. Eikä auttanut, vaikka niille olisi sanonut mitä. Onneksi oma ope puuttui asiaan aina kun oli paikalla, mutta kun ei hänkään ihan aina ollut.
– Suvi, jatka väliotsikosta!
– Opettaja, saanko mä käydä vessassa?
Suvi vilkaisi taakseen vaikka tiesikin, kuka kysyjä oli. Merillä oli diabetes ja hänellä oli lupa poistua kesken tunnin vessaan jos oli pakko. Pipu nyökkäsi ja siirsi sitten katseensa Suviin, joka ryhtyi puolestaan lukemaan.
Lopulta luku päättyi ja opettaja vilkaisi kelloaan.
– No niin, sitten vähän sitä luokkaretkiasiaa.
Koko luokka tuntui ryhdistäytyvän pulpeteissaan. Tätä oli odotettu. He olivat tehneet koko viime vuoden ahkerasti hommia tänä keväänä järjestettävää luokkaretkeä varten, pitäneet myyjäisiä ja kaupanneet bambusukkia.
– Näyttäisi siltä, että meidän se ihan alkuperäinen suunnitelma voisi toteutua. Eli jos kaikki menee hyvin, voisimme päästä lähtemään Korfulle Kreikkaan.
– Jess, Tommi kiljaisi ja aika moni muukin hihkaisi jotakin. Suvi kääntyi hymyilemään Olivialle, teki mieli heittää ylävitoset. Ihan mahtavaa!
– Mutta, opettaja jatkoi, tämä tarkoittaa, että teidän täytyy kaikkien olla edelleen ahkeria tänä vuonna. Isoin rahamäärä pitää kerätä ennen joulua. Tavaratalot haalivat jossain vaiheessa joululahjojen pakkaajia ja meidän pitää ajatella myös joulumyyjäisten tuottoa. Tästä tulee siis tosi työntäyteinen syksy, jos meinaamme kaikki päästä reissuun!
– Kyllä se onnistuu, Tommi intoili. – Meidän pitää vaan olla ajoissa liikkeellä! Ja eikös me voida leipoa vaikka porukalla joulumyyjäisiin?
– Voidaan kyllä, opettaja rauhoitteli. –Mutta nyt on tärkeintä, että meillä on hyvä suunnitelma sen varalle, miten edetään. Te voisitte kaikki miettiä yksin tai vaikka kaverin kanssa, mitä lisämahdollisuuksia olisi rahan keräämiseen, ja kyselkää vaikka vanhemmiltanne, jos jollekin tulee jotakin mieleen. Kerätään ideoita huomenna äidinkielen tunnin lopuksi. Ja nyt, tunti on päättynyt, kotia kohti koko konkkaronkka. Hauskaa iltaa!
Luokka keräili kolistellen tavaroitaan. Olivia lyöttäytyi käytävässä Suvin viereen.
– Olisi niin siistiä päästä sinne lämpimään. Mä olen niin uneksinut uimisesta niissä turkoosinvärisissä vesissä, Olivia huokaisi.
– Ai, Olivia haluaa päästä esittelemään pikku-pikku-bikineitänsä? Sääli ettei taida olla paljon täytettä sulla siihen bikinin yläosaan, kuului ivallinen ääni. Taru, totta kai, virnistelevä Miia takanaan. Sara näytti jättäytyneen vähän kauemmas.
Olivia punastui oljenvaaleaa otsatukkaansa myöten. Hän oli pienikokoinen ja kärsi siitä, ja koko luokka tasan tarkkaan tiesi sen. Suvi kääntyi kiukkuisena puolustamaan ystäväänsä, mutta Essi ehti ensin.
– Olivia nyt vissiin puhui uimisesta eikä itsensä esittelystä. Mutta tehän nyt ette tietty tunnista eroa, tuskin edes tiesitte, että hiekkarannalle voi joskus mennä uimaankin eikä vaan näyttelemään Virosta hankittuja silikonitissejään, Essi sivalsi. Essi oli pitkä ja hontelo silmälasipäinen tyttö, jota luokan kovikset olivat yrittäneet jossain vaiheessa ottaa vinoilun kohteeksi. Se oli lakannut aika nopeasti sen jälkeen, kun oli käynyt ilmi, että Essillä oli paitsi sana hallussaan, myös aika kiukkuinen oikea suora. Hänellä oli kolme veljeä, joten Essiä ei kovin helposti höykkyytetty.
– Kenellähän tässä nyt on silikonien tarvetta, Taru kivahti takaisin.
– No ei teillä onneksi ainakaan. Hyvä että rinnat löytyy kun aivojahan teille ei ole suotu, Essi vastasi tyynesti.
Taru sähähti jotakin painokelvotonta ja marssi ovelle Miia kannoillaan. Suvi huomasi, että Sara vilkuili heidän suuntaansa ja Oliviaan kuin aikoen sanoa jotakin, mutta käänsi lopulta päänsä pois ja seurasi toisia.
– Kiitos, Olivia sanoi vähän vaikeasti Essille.
– Noi mimmit voisi joku opettaa tavoille, Essi tuhahti vastaukseksi. – Mutta mitäs me heistä. Kertokaa, mitä te haluaisitte tehdä Kreikassa ihan ensimmäisenä, jos saisitte päättää? Mä haluaisin käydä jossain temppeleissä.
– Mä haluaisin syödä tsatsikia niin kauan että maha repeäisi, paikalle ilmestynyt Tommi totesi uneksivasti. – Ja niitä grillivartaita kanssa!
– Kulinaristi, Suvi hymyili.
– Mä haluaisin nähdä niitä kulkukoiria ja pelastaa sieltä yhden itselle, Mariama haaveili.
– Ja mä haluaisin, että joku kehittäisi irlantilaiselle ihotyypille sopivan aurinkorasvan niihin helteisiin, Meri täydensi. Merillä oli punainen tukka ja vähän pisamia. Hänen isänsä oli Irlannista ja toiset tiesivät, että Meri paloi yleensä auringossa saman tien, vaikka kuinka yritti suojata ihoaan.
– Jos nämä kaikki saadaan kasaan, tulee hyvä reissu, Essi sanoi naurahtaen.
– Kun vaan porukka kehittäisi hyviä ideoita huomiselle, Suvi pohti.
– Mä olen ihan varma, että opella on jotain takataskussaan myös, Tommi pohti. – Joku valttikortti rahainhankintaan!
– No, huomenna se kuullaan, Olivia totesi.
Mutta siinä asiassa Olivia oli väärässä. Sillä seuraavana päivänä asiat alkoivat mennä kummalliseen suuntaan.
Ehdota meille, miten tarina jatkuu! Lähetä ehdotuksesi sähköpostitse osoitteeseen koululainen[a]otavamedia.fi
Kommentit
Oma kommentti