Kyllä nolotti!

Laukun kanssa uimaan

Ajatukset muualla

Olin koirani kanssa lenkillä. Katsoin puhelintani ja sain viestin. Aloin lukea sitä. Sitten havahduin, kun koirani haukkui toiselle koiralle. Sen toisen koiran omistaja oli ihan ihmeissään, miten en huomannut, että mun koira oli haukkunut jo kauan sille. Se oli ihan sika noloa.

Puskapiilossa

Leikin kavereitteni kanssa bileissä piilosta pihalla. Tiesin yhden hyvän puskapiilon, josta en kertonut muille. No, tietenkin menin sitten sinne. Olin ollut puskissa jo aika kauan ennen kuin menin sisälle. Sisällä äitini ja kaverini yrittivät pähkäillä, missä ihmeessä olin. Lopulta kaikki purskahtivat nauramaan, kun kerroin koko jutun. Kun  menimme taas ulos, niin sovimme rajat mihin saa mennä, ettei tulisi näitä sekaannuksia.

Mahaliukua pitkin tietä

Tämä tapahtui marraskuussa. Yhtenä aamuna lähdin polkupyörällä TET-harjoitteluun. Minulla oli jo kiire, joten nopeutin vauhtiani ehtiäkseni ajoissa perille keskustaan. Edellisinä aamuina tiet olivat olleet ihan märkiä ja sulia, mutta sinä aamuna tiet olivat saaneet jääpinnan. En tietenkään huomannut tätä ennen kuin yhdessä kurvissa käänsin ohjaustankoa reilusti, ja samalla hetkellä pyörä luisti altani.

Lensin mahallani noin kaksi metriä eteenpäin. En satuttanut itseäni pahemmin ja nousin takaisin pyörän selkään. Silloin huomasin, että äikän opettajani näki koko tilanteen ja huomautti minulle liukkaista teistä. Punastuneena jatkoin varovaisesti matkaani ja totta kai illalla näin saman opettajan uudelleen.

Kyyti meni ohi

Olimme ratikkapysäkillä tulossa Korkeasaaresta luokkaretkeltä. Ratikka ajoi ohi, ja odotellessamme seuraavaa aloimme kaverini kanssa tutkia mainoksen värejä. Kun sitten käännyimme, huomasimme takanamme ratikan ovien sulkeutuvan. Kaverini yritti avata ovia, mutta ratikka lähti liikkeelle. Lopuksi näin vielä yhden luokkalaisemme katselevan ratikasta peräämme. Onneksi meillä oli suklaata mukana. Menimme sitten seuraavalla ratikalla, minä pummilla, koska opettaja ei ollut maksamassa.

Sekoilua kuvassa

Meillä oli koulussa ku­vaus, ja olimme kaverini kanssa menneet kaverikuvaan. Puhuimme meidän opettajasta, mutta kuvaaja keskeytti meidät jatkuvasti. Silloin suutuin ja heilutin päätäni sekä käsiäni ja paukutin jalkoja maahan, kunnes tajusin että kuvaaja oli sanonut: ”Muikku”.  Hän otti kuvan juuri silloin, kun heiluin, ja kaverini vain nauroi ja putosi siitä kuvaustuolilta. Kuvaaja oli aivan punainen.

Lukitsin isin kellariin

Isi sanoi minulle lähtevänsä hakemaan perunoita. Luulin, että hän menisi kauppaan hakemaan niitä. Olin alakerrassa tekemässä läksyjä ja katsoin kellarin ovea ja pelkäsin, että sieltä tulle mörkö. Laitoin oven kiinni ja lukkoon. Yhtäkkiä alkoi kuulua kummaa ryminää, ja samassa isä tuli ja rikkoi oven. Onneksi isä vain nauroi sitä, kun olin lukinnut hänet vahingossa kellariin.

Hämmennys sai sanattomaksi

Olimme perheeni kanssa Virossa. Kävelimme katua pitkin, kun yhtäkkiä joku ulkomaalainen pariskunta kysyi minulta englan­niksi: ”Missä vanhakaupunki sijaitsee?” He luulivat meitä paikallisiksi. Olin niin hämmentynyt, etten vastannut, ja äiti joutui huonolla englannillaan vastaamaan heille. Pariskunta katsoi minua hymyillen ja lähti paikalta. Olin sen jälkeen tosi nolona.