Arvatkaa, mikä on minusta maailman parasta? Leikkiminen ihmisen kanssa. Kun joku perheestämme kaivaa lelukoristani esiin minkä vain lelun, häntäni alkaa heilua niin, että peppunikin vispaa puolelta toiselle.
Välillä istunkin pitkiä aikoja lelukorin vieressä, tuijotan haaveillen sen sisältöä ja vikisen vaimeasti siinä toivossa, että joku ihmisistä ymmärtäisi vihjeeni.
Meidän koirien kanssa voi leikkiä monin eri tavoin. Minäpä kerron!
Nyljentä
Saaliseläinten vatkaaminen hengiltä tulee meiltä koirilta luonnostaan. Mitä pörröisempi villasukka, pehmolelu tai taljanpala, sitä raivokkaammin ravistelen sitä terävissä hampaissani. Myös vinkupossu saa melkoista kyytiä päivittäin.
Tämän ravisteluleikin olen osannut aivan pienestä pennusta lähtien. Ensimmäinen ikioma leluni oli lötkö kettu, jonka sain synnyinkodistani mukaan nykyiseen kotiini. Kettu on sittemmin menehtynyt, ja samoin on käynyt muun muassa Råtalle ja lukuisille vanhoille villasukille.
Vetoleikit
Kun asuin vielä synnyinkodissani eli kennelissä, leikin emoni ja sisarusteni kanssa. Saatoimme esimerkiksi nahistella pehmoleluista kiskomalla niitä hampaissamme: kumpi sen ketun saa, grrrr!
Kun muutin omaan kotiin, eikä koirakavereita enää ollut, kelpuutin ihmisetkin mukaan tähän vetoleikkiin. Parhaita vetoleluja ovat erilaiset punotut köysilelut. Otan vetoleikit aika tosissani enkä herkästi irrota otettani: minut voi jopa nostaa ilmaan nostamalla köysilelua, johon olen iskenyt hampaani.
Kohelluksen keskellä saattaisin vahingossa puraista leikittäjää, ellei minulle olisi opetettu paria perusjuttua: leluun saa tarrata vasta saa ottaa -luvan saatuaan, ja siitä pitää päästää käskystä irti.
Heittoleikit
Ihmisillä on sellainen hassu tapa, että he heittelevät palloja ja keppejä kauas itsestään ja tulevat heti katumapäälle. Minun tehtäväkseni jää hakea heitetyt tavarat takaisin. Ihmiset tulevat palauttamisesta niin iloisiksi, että minustakin tavaroiden noutaminen on mukavaa.
Me koirat emme siis osaa luonnostamme noutaa. Aluksi minäkin nappasin lelun mielellään suuhuni, mutta minulla ei ollut mitään aikeita viedä sitä takaisin heittäjälle. Sitten sain namun aina, kun keksin pudottaa lelun ihmisen läheisyyteen.
Nykyään paras palkkio palauttamisesta on vetoleikki tai se, että pallo heitetään uudestaan.
Koirakaverit
Myös toisten koirien kanssa on kiva leikkiä vaikkapa koirapuistossa, jossa saa olla vapaana. Isot koirat jännittävät minua, mutta pienten kanssa tulen hyvin juttuun.
Koirien leikit näyttävät hipalta: juostaan hirmuista vauhtia peräkanaa, ja välillä vuoro vaihtuu. Toiset koirat tykkäävät painiakin, mutta minulle sellainen on liian jännittävää.
Hippa sopii minulle hyvin, koska olen hurjan nopea juoksija: vain harvoin kohtaan koiran, joka jaksaisi juosta minua kovempaa.
Kommentit
Oma kommentti