Oliver Antman on viihtynyt Huuhkajissa todella hyvin: – Kentällä on hauska pelata, kun kaikki pystyvät olemaan omia itsejään.
Montenegro, syyskuun loppu vuonna 2022. Podgorican stadionia piiskaa rankkasade. Silti Suomen jalkapallojoukkueen kannattajat hyppivät katsomossa ja tunnelma on iloinen. Huuhkajat voittaa Montenegron maalein 2–0 Kansojen liigan viimeisessä ottelussa. Illan suurin tähti on maajoukkuedebyyttinsä tehnyt hyökkääjä Oliver Antman, joka viimeistelee avausmaalin Teemu Pukin syötöstä.
– Se oli tähänastisen elämäni yksi huikeimmista hetkistä, Oliver, 21, sanoo nyt videopuhelussa Hollannin Groningenista.
Oliver hiljenee hetkeksi muistellessaan matsia, joka pelattiin litimärällä kentällä. Välillä peli muistutti pikemminkin vesipalloa jalkapallon sijaan. Voittomaalin lisäksi Oliver myös syötti Suomen toisen maalin.
– Minulla oli niin helpottunut ja samalla niin iloinen fiilis maalinteon jälkeen. Muistelen peliä edelleen ja käyn sitä mielessäni läpi.
Korson Messi
Media teki Oliverista juttuja jo alakouluikäisenä. FC Barcelona kiinnostui 10-vuotiaasta irokeesitukasta, joka treenasi päivittäin. Hänestä puhuttiin jopa Korson Messinä. Taito- ja joukkuetreenit eivät vantaalaiselle pojalle riittäneet.
– Treenasin pikkuisella hiekkakentällä itsekseni. Minä en usko siihen, että olosuhteista voi valittaa. Aina voi treenata! Oliver kannustaa.
Jos ulkona satoi, Oliver treenasi kotona. Äiti sisusti olohuoneeseen tyhjän alueen, jolla sai potkia.
– Välillä kolisi, ja rikoin jotain pieniä maljakoita ja muuta, mutta ei se ollut niin iso asia, Oliver sanoo nauraen.
Oliverin aika jakautui koulun ja futiksen välille. Muita harrastuksia hänen kalenteriinsa ei mahtunut.
– Minulla ei ollut aikaa miettiä muita asioita, menin vain kohti unelmaani.
Lue lisää: Kuka jalkapalloilija olet?
Muutosten kevät
Oliverin unelma on aina ollut jalkapalloammattilaisuus. 12-vuotiaana hän muutti vuodeksi Espanjaan äitinsä kanssa treenatakseen paikallisessa joukkueessa. Vaikka Oliver kävi kotikoulua, tarttui mukaan myös espanjan kieli.
– Kielitaitoni on vähän jo ruostunut, mutta edelleen puhun espanjaa espanjalaisten kanssa.
Uudelleen Oliver siirtyi ulkomaille 17-vuotiaana, kun hänet ostettiin oulunkyläläisestä IF Gnistanista tanskalaiseen FC Nordsjælland -joukkueeseen.
Kaikki aika meni jalkapalloilijana kehittymiseen – ja toisinaan pleikkarin pelaamiseen.
Tanskan vuosina Oliveria ei kieltenopiskelu kiinnostanut. Kaikki aika meni jalkapalloilijana kehittymiseen – ja toisinaan pleikkarin pelaamiseen.
– En ole koskenut pleikkariin pariin vuoteen, mutta vielä Tanskassa pelasin Fifaa.
Tänä keväänä Oliver siirtyi pelaamaan lainalla hollantilaiseen FC Groningen -joukkueeseen. Ensimmäinen maali syntyi tuttuun tapaan jo ensimmäisessä ottelussa.
Keväälle osui myös toinen suuri elämänmuutos. Oliver ja hänen tyttöystävänsä hankkivat nyt 7 kuukautta vanhan rescue-koira Alinan.
– Tällä hetkellä Alinalla on murrosikä, joten sen kanssa riittää tekemistä. Se on maailman kiltein, mutta myös jääräpäisin. Jos se haluaa jotain, niin sen on pakko saada se, Oliver sanoo.
– Mutta Alina ei koskaan halua mitään pahaa kenellekään. Se on meille tosi tärkeä otus.
Kesäksi Oliver, hänen tyttöystävänsä ja Alina ovat tulossa Suomeen. Haaveissa on mökkeillä, kalastaa ja nauttia Suomen kesästä.
– En ole hirveän hyvä kalastaja, eikä minua pätkääkään kiinnosta, saanko yhtään kalaa. Minusta on vain tosi siistiä olla kalassa.
Lue lisää: Erling Haaland oli lahjakkuus jo lapsena
EM-karsintojen avauksessa Tanskaa vastaan Oliver teki Suomen ainoan maalin. Ottelu päättyi 3–1.
Oliver Antman haaveilee Stadikan taiasta
Ennen kuin mökkikesä voi alkaa, on Oliverilla ja Huuhkajilla edessä kesäkuiset EM-karsintaottelut Helsingin Olympiastadionilla Sloveniaa ja San Marinoa vastaan.
– Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun pelaan Olympiastadionilla ja se tulee olemaan spesiaalihetki, Oliver fiilistelee otteluita jo ennakkoon.
Pienempänä hän muistaa olleensa stadionilla katsomassa, kun Jari Litmanen tehtaili maaleja maajoukkuepaidassa. Nyt katsomoon on tulossa paljon perhettä ja kavereita.
– Huuhkajissa pelaaminen on ollut aivan täydellistä. Joukkuehenki on aivan loistava ja kentällä on hauska pelata, kun kaikki pystyvät olemaan omia itsejään.
Eräs salainen ainesosa hyvän joukkuehengen taustalla saattaa olla perinne, jossa uuden pelaajan täytyy laulaa muulle joukkueelle joku laulu – tuolilla seisten ja ilman säestystä. Oliver hoilasi Leevi and the Leavingsin “Itkisitkö onnesta” -kappaleen, sillä alkuperäisen biisivalinnan, Arttu Wiskarin ”Mökkitien”, esittikin jonossa edellä oleva.
– Laulaminen oli samalla nöyryyttävää ja hauskaa. Se jännitti paljon enemmän kuin kentälle meno Montenegro-ottelussa.
Tulevaisuudessa Oliverin haaveissa on päästä johonkin isoon sarjaan, jossa pääsisi pelaamaan myös Mestareiden liigan otteluita. Unelmien tavoittelua hän suosittelee muillekin:
– Jos haaveena on jalkapallo tai ihan mikä muu tahansa, niin pitää tehdä paljon töitä, jotta unelmansa voi saavuttaa.
Juttu on julkaistu Koululainen 6/23 -numerossa.
Juu eikai siinä 🙂
https://www.kilpailutasähkösi.com/