Oli talvi, ja aamuisin oli tietenkin pimeää. Olin nukkumassa, kun yhtäkkiä minut valtasi tunne, että nyt on jokin tosi oudosti. Luulin, että minun olisi pitänyt olla jo koulussa ja niinpä puin nopeasti päälleni ja lähdin kohti bussipysäkkiä. Ihmettelin, kun bussi ei tullutkaan ja katsoin puhelimeni kelloa. Ja se oli yksi yöllä. Hetken päästä äitini tuli myös pysäkille ja kysyi minulta, että olinko kävellyt unissani. No, en tietenkään ollut, mutta sitä en paljastanut äidille. Sen jälkeen olen kyllä aina katsonut kelloa.
Kommentit
Oma kommentti