Norsu kulkee omia polkujaan

Ryppyinen harmaa takapuoli näkyy puskan takaa.

– Jos näet norsun perämään, niin voit vilkuttaa sille hyvästiksi. Norsu ei koskaan tule takaisin, vaan kulkee täsmälleen siihen suuntaan mihin on päättänytkin, kertoo eräopas Buks Griesel.

Norsut ovat tulleet tutuksi miehelle, joka vetää työkseen safareja eri puolilla Afrikkaa. Nyt olemme hänen kotimaassaan Etelä-Afrikassa, Krugerin kansallispuistossa.

Vauhti hidastuu. Tien yli laahustaa iso urosnorsu, joka pysähtyy ja kääntyy suoraan meitä kohti. Jättiläinen nostaa kärsänsä, päästää kumean töräyksen ja läpsyttelee korviaan. Se tallaa etujaloillaan rytmikkäästi paikallaan ja koko ruho heiluu vasemmalta oikealle. Uros poistuu pusikkoon ja näytös on ohi yhtä nopeasti kuin alkoikin.

– Tuo oli varoitus, joka tarkoittaa, että älkää tulko yhtään lähemmäs, Buks sanoo.

Samassa kolme pienempää elefanttia marssii peräkanaa tielle. Jokainen toistaa parhaansa mukaan varoitustanssin.

– Vanha uros siinä opettaa nuorempia poikia elefanttien tavoille. Ukko näyttää mallia ja pojat tekevät perässä, Buks jatkaa.

Hampaiden salaisuus

– Tiedättekö, miksi norsun toinen syöksyhammas on yleensä ruskeampi kuin toinen? Ne ovat samalla tavalla toiskätisiä kuin ihmiset, yleensä oikeakätisiä, eli ne käyttävät toista syöksyhammasta enemmän kuin toista, Buks kertoo.

– Itä-Afrikassa norsuilla on huomattavasti pidemmät syöksyhampaat kuin täällä etelässä. Ennen meidänkin norsuillamme oli pidemmät hampaat, mutta suurihampaisten geeniperimä on täältä metsästetty loppuun. Itä-Afrikassa voi vieläkin nähdä elefantin, jonka syöksyhampaat laahaavat maata.

Buks kertoo myös vanhasta legendasta, jonka mukaan Afrikassa on norsujen hautausmaita, joille vanhat elefantit menevät kuolemaan. Näitä paikkoja metsästäjät ovat kautta vuosisatojen etsineet himoitessaan arvokasta norsunluuta.

– Tarinat hautausmaista ovat puppua. Norsuilla on leukojen molemmilla puolilla kolme paria poskihampaita. Kun viimeinen pari on kulunut loppuun, vanha norsu menee suolle tai muuhun paikkaan, jossa on vettä ja mahdollisimman pehmeää syötävää. On totta, että Afrikasta löytyy paikkoja joissa on pienellä alueella paljon luita. Mutta eivät vanhat norsut sinne kuolemaan menneet, vaan syömään, Buks kertoo.

Suihku suoraan kärsästä

Pöly nousee ilmaan, kun parikymmenpäinen norsulauma juoksee tien yli.

– Vanha naaras kulkee edellä ja toinen vanha rouva perässä. Näin ne aina kulkevat, poikasten paikka on joukon keskellä.

Lauma piirittää vesialtaan ja aloittaa juomasession. Kärsät imetään täyteen vettä, joka ruiskutetaan suuhun. Norsun kärsä on työkalu, jota se käyttää paitsi juomiseen ja ruoan keräämiseen, myös tappeluun, poikasten hoivaamiseen ja asioiden tutkimiseen.

– Kerran kuljetin safariryhmää autolla, joka oli kattoa lukuun ottamatta kokonaan avoin. Tien keskellä seisoi norsu, ja kun pysähdyin, se työnsi kärsänsä matkustamoon ja haisteli kaikki ihmiset läpi. Joka ikinen tyyppi siinä autossa oli aivan hiljaa. Kärsästä tippui jatkuvasti vettä. Ei se mitään räkää ollut, vaan puhdasta vettä. Norsu tallusti tiehensä, ja porukka oli likomärkä, Buks kertoo.

Norsu marssi leiriin

Afrikannorsu on suurin maalla elävä nisäkäs. Uroksen säkäkorkeus voi olla 3,5 metriä ja paino kuusi tonnia. Voimaa jättiläisestä löytyy sen verran, että halutessaan se pystyy puskemaan kuorma-auton kumoon.

– Yhdellä safarilla norsu seisoi aivan keskellä tietä. Sammutin moottorin, jolloin norsu kiersi ison maastokuormaautomme taakse ja alkoi kyhnyttää takapuoltansa ajoneuvon perää vasten. Koko kärry heilui ja rutisi, Buks nauraa.

Villissä elefantissa herättää kunnioitusta paitsi valtava koko, myös älykkyys. Hyvämuistinen norsu voi ärsytettynä olla pitkävihainen ja vaarallinen.

– Muutama päivä sitten Krugerissa jouduttiin lopettamaan salametsästäjien haavoittama norsu, joka oli käynyt maanviljelijöiden kimppuun. Mutta norsu ei koskaan satuta ihmistä vahingossa. Kaverini vietti savannilla yön taivasalla ja heräsi aamulla norsun jalanjälki päänsä kummallakin puolella. Eläin oli kävellyt hänen ylitseen ja varonut koskemasta. Buks kertoo.

Ja norsuhan kulkee tarkalleen sieltä mistä haluaa, eikä väistä, jos ei halua.

– Kerran norsu tuli telttaleiriimme ja käveli suoraan leirin läpi, mutta yksi teltoista oli sen tiellä. Eläin ei väistänyt telttaa, vaan työnsi toisen syöksyhampaansa aukosta sisään teltan harjaa pitkin. Se nosti teltan rauhallisesti ilmaan, siirsi sen syrjään tieltään ja laski varoen maahan. Ihmiset sisällä vain kiljuivat.

Juttu on julkaistu Koululaisessa 8/2013.