Ala-asteella Iivo Niskasen piti päättää, tarpoisiko hän lumihangessa parin kilometrin matkan kouluun vai hiihtäisikö perille. Pienessä Vieremän kunnassa varttunut poika valitsi usein sukset.
Nyt 25-vuotias Iivo on yksi Suomen menestyneimmistä nuorista maastohiihtäjistä ja parin vuoden takainen olympiavoittaja.
– En edes muista aikaa, etten olisi hiihtänyt. Ensimmäisissä kisoissani taisin olla jo kuusivuotiaana, Iivo muistelee.
Pienellä paikkakunnalla käveltiin, pyöräiltiin tai hiihdettiin joka paikkaan, joten erikseen ei tarvinnut harrastaa mitään.
– Välitunnilla meillä oli aina jokin peli käynnissä, ja koulun jälkeen potkittiin jalkapalloa.
Kirittäjinä sisarukset
Iivon peli- ja leikkiseurana toimivat sisarukset, erityisesti neljä vuotta vanhempi Kerttu, joka kuuluu nykyään maamme naismaastohiihtäjien kirkkaimpaan kärkeen.
– Kertun kanssa kilpailimme siitä, kumpi saa pompoteltua jalkapalloa kauemmin tai kumpi juoksee postilaatikolta nopeammin kotiin, Iivo kertoo.
– 14-vuotiaana voitin ensimmäisen kerran Kertun hiihtämisessä!
Lapsuuden leikit loivat pohjan kovalle harjoittelulle. Kilpailukaudella Iivo harjoittelee kaksi kertaa päivässä.
– Vuodessa harjoitustunteja kertyy yhteensä 900, hän paljastaa.
Huippu-urheilijan viikkoon mahtuu vain yksi vapaapäivä. Palautuminen on tärkeää, sillä liiallinen harjoittelu altistaa stressille ja sairastumisille.
Tähtäimessä Lahti
Tammikuussa Skandinavia cupin osakilpailussa Lahdessa Iivo pääsi tutustumaan ensi kertaa tulevien maailmanmestaruuskisojen rataan. Hän korkkasi kisaradan voittamalla 15 kilometrin hiihdon perinteisellä tyylillä.
– Radalla on selkeät nousu- ja laskupätkät. Se on rankka rata, mutta niin MM-tasolla pitääkin olla, Iivo tiivistää.
– Päämatkani on 15 kilometrin perinteinen, mutta odotan innolla myös molempia viestejä.
Kotikisoilla on erityinen paikka Iivon sydämessä.
Olympiavoittaja myöntää, että kotikisoilla on erityinen paikka sydämessä. Jos kaikki menee nappiin, Iivolla on hyvät mahdollisuudet onnistua täydellisesti.
– Olisi aivan mahtavaa voittaa maailmanmestaruus juuri Lahdessa!
Voittoja ja tappioita
Hiihdon arvokisoja järjestetään harvoin, mikä lisää lajin jännitystä. Jos kunto ei osu kisoissa juuri kohdilleen tai flunssa iskee, vuosien valmistautuminen voi valua hukkaan.
– Viime kausi oli hiihtourani vaikein. Harjoittelin ja kisasin liikaa, mikä näkyi tuloksissa, Iivo pohtii.
Yhden karvaimmaista tappioista Iivo koki ensimmäisissä olympialaisissaan Sotshissa 2014. Upean hiihdon jälkeen hän hävisi pronssimitalin 15 kilometrin perinteisellä vain 0,2 sekunnilla.
– Epäonnistumisiin ei voi jäädä pyörimään. Tappio pitää käsitellä, mutta sitten on käännettävä katse eteenpäin.
Sotshissakaan Iivo ei jäänyt häviötä surkuttelemaan, vaan todisti kuntonsa voittamalla yhdessä Sami Jauhojärven kanssa parisprintin olympiakultaa.
Juttu julkaistiin Koululaisessa 2/2017, joka ilmestyi 8.2.
Lue myös: Tuore mitalisti Krista Pärmäkoski kisaa hyvällä fiiliksellä
Kommentit
Oma kommentti