Vatsaa nipistelevä jännityksen tunne on yksi syy katsoa elokuvia tai pelata pelejä. Myös kaikenikäisille sallittujen elokuvien kohtaukset tai pelien örkit säikähdyttävät ja aiheuttavat inhonväristyksiä.
Tuntemuksista ei ole mitään haittaa, sillä ne unohtuvat usein katselun tai pelaamisen päätyttyä.
Joskus illalla katsottu hurja elokuva voi viedä yöunet kokonaan, kun mielikuvitus pääsee valloilleen pimeässä huoneessa. Tuolilla roikkuva takki muuttuu haamuksi ja jokainen kolahdus murtovarkaaksi.
Pelon aihe saattaa tuntua niin typerältä, ettei siitä kehtaa sanoa kenellekään. Pelko helpottaa kuitenkin usein jo sillä, että sen sanoo ääneen. Jos huolen pitää sisällään, se kasvaa ja voi jäädä vaivaamaan jopa vuosiksi.
Osa elokuvista keskittyy vain ankeiden asioiden kuvaamiseen. Jos katsoo pelkästään sellaisia, maailma saattaa alkaa näyttää harmaalta ja alakuloiselta. On hyvä muistaa, että oikeaan elämään kuuluu myös iloisia ja onnellisia tapahtumia.
Lue myös: Pelintekijä herättää oliot henkiin
Ikärajat elokuvissa ja televisiossa
S = sallittu kaikenikäisille
7 = sallittu yli 7-vuotiaille
12 = sallittu yli 12-vuotiaille
16 = sallittu yli 16-vuotiaille
18 = sallittu vain aikuisille
Alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia lukuun ottamatta ikärajoissa voidaan joustaa kolme vuotta, jos lapsi tulee elokuviin aikuisen seurassa.
Digitaalisissa peleissä ikärajat ovat 3, 7, 12, 16 ja 18 vuotta. Rajat eivät kerro pelin teknisestä vaikeudesta tai sopivuudesta tietyn ikäisille, vaan varoittavat sisällön mahdollisesta haitallisuudesta.
Lisää tietoa: ikarajat.fi
Mihin tarvitaan ikärajoja?
Elokuvalle, tv-ohjelmalle tai pelille asetetun ikärajan tarkoitus on suojella lapsia ja nuoria sisällöiltä, jotka voivat olla haitallisia, esimerkiksi liian pelottavia tai ahdistavia.
Toisaalta ikärajan noudattaminenkaan ei ole tae siitä, etteikö elokuvasta tai pelistä jäisi huono olo. Eri ihmiset pahoittavat mielensä eri asioista, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä iän kanssa.
Mutta kun kaikki muutkin…
Ikärajojen huomiotta jättäminen ja liian pelottavan elokuvan katsominen ei kerro rohkeudesta. Todellista rohkeutta on sanoa kaverille suoraan, että en halua katsoa tätä ja ehdottaa jonkin toisen elokuvan katsomista.
Voit myös vedota siihen, että vanhempasi ovat kieltäneet sinua katsomasta elokuvaa. Hyvä ystävä ei painosta toista tekemään ikävältä tuntuvia asioita.
Toisin kuin esimerkiksi lautapelien ikäsuositus, ikäraja ei ole osaamismittari. Sinusta ei tule yhtään sen vanhempi tai viisaampi, vaikka katsoisitkin ikäisiltäsi kiellettyjä ohjelmia tai pelaisit pelejä.
Kaikkia elämyksiä ei ole pakko ahmia heti, vaan voi olla hauskaakin jättää jotain odotettavaa muutaman vuoden päähän.
Lue myös: Peli-iloa koko perheelle
Kuka päättää mitä saa katsoa?
Kuvaohjelmaluokittelijat arvioivat elokuvia ja televisio-ohjelmia tiettyjen kriteereiden mukaan, ja päättävät sitten ikärajan. Kaikille ohjelmille, esimerkiksi uutis- ja urheilulähetyksille tai musiikkivideoille, ei säädetä ikärajoja.
Aikuisten pitäisi huolehtia siitä, etteivät lapset katso kiellettyjä ohjelmia. Ikärajat ja niiden syystä kertovat merkinnät on silti helppo itsekin tunnistaa.
Jos nähdyt asiat pyörivät liikaa mielessä, kerro niistä vanhemmillesi tai muulle tutulle aikuiselle. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja nuorten puhelimeen, kirjepalveluun tai chattiin voit ottaa yhteyttä myös nimettömänä.
Lisää tietoa: www.mll.fi/nuortennetti
Juttua varten on haastateltu Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatus- ja kuvaohjelmayksikön erityisasiantuntijaa Saara Pääjärveä.
Hyvä että tämmönen juttu on tehty?