Hannes Björninen tunnetaan sekä viiksistään että pelitaidoistaan. (Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto, Mika Kylmäniemi)
Voittaminen on aina ollut jääkiekkoilija Hannes Björnisen tavoitteena, olipa kyse sitten jääkiekon olympiafinaalista, tenniksen pelailusta kavereiden kesken tai leikkimielisestä tuolileikistä kesälomamatkalla. Tämä käy ilmi, kun pyytää Hanneksen jo lapsesta asti tuntenutta kaveria kertomaan 26-vuotiaasta kiekkosankarista.
Lapsena Hannes oli perheensä ja ystävänsä perheen kanssa lomareissulla Thaimaassa. Hotellin pihalla lapsille järjestettiin tuolileikki, johon Hannes osallistui voitonkiilto silmissään. Kisasta putosi lapsia pois yksi kerrallaan, ja lopulta voitosta taistelivat enää Hannes ja hänen ystävänsä sisko. Nuoren miehen voitontahto oli niin kova, että hän varmisti itselleen voiton taklaamalla kilpakumppaniaan.
Kun kiekkotähdeltä kysytään, pitääkö kaverin kertoma lomamuisto paikkansa, hän purskahtaa nauruun mutta myöntää näin tapahtuneen.
– Annoin kuitenkin kisasta saamani palkinnon tälle kaverini siskolle! Voittaminen itsessään oli minulle paljon tärkeämpää kuin palkinto, Hannes huomauttaa.
Hanneksen tavoitteena on pelata tulevaisuudessa NHL:ssä eli arvostetuimmassa jääkiekkoliigassa. (Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto, Matti Nenonen)
Hannes Björninen halusi ratkaista pelit
Lapsena suurimman osan vapaa-ajastaan Hannes käytti pihapeleihin kavereidensa kanssa. Siihen aikaan kaikilla ei vielä ollut kännyköitä, joten peliseuran saamiseksi piti mennä soittamaan kavereiden ovikelloa.
– Meillä oli naapurustossa porukka, jonka kanssa pelasimme paljon. Usein saattoi katsoa myös ikkunasta, oliko pihalla seuraa.
Aina Hannes ei ollut tyytyväinen edes silloin, kun hänen joukkueensa peittosi pihapeleissä vastajoukkueen.
– Muistan, kuinka voitetun pelin jälkeen minua saattoi harmittaa, jos en itse ollut ratkaissut peliä.
Vaikka Hannes on kokeillut mielellään useita eri urheilulajeja, tavoitteellisesti hän on harrastanut ainoastaan jääkiekkoa. Lajin aloitus kävi häneltä luonnostaan seitsemän vuotta vanhemman isoveljen luistimenjäljissä, eikä tavoitteista puuttunut kunnianhimoa edes lapsena.
– Alakoulussa opettaja kysyi, mikä minusta tulee isona. Vastasin, että jääkiekkoilija.
Haaveissa siintäneestä NHL-urasta huolimatta vanhemmat kannustivat Hannesta hoitamaan koulun kunnialla loppuun. Se ei ollut hänelle ongelma, sillä hän viihtyi koulussa. Suosikkiaine oli liikunta, mutta muutkin kouluaineet maistuivat.
– Meillä oli koulussa kavereiden kanssa hyvä meininki!
Työ tuotti tulosta, ja Hannes Björninen eteni urallaan
Yläkouluiässä Hannes alkoi ymmärtää, että tekemällä kovasti töitä haave ammattikiekkoilijan urasta voi toteutua. Siksi hän päätti jo tuolloin tehdä kaikkensa saavuttaakseen unelmansa.
Jo yläkoulussa Hannes harjoitteli ahkerasti ja panosti esimerkiksi uneen ja ruokailuun. Kun kaverit lähtivät leffaan, Hannes saattoi sen sijaan jäädä treenaamaan lätkätaitojaan.
– Kaikki, mitä jääkiekon eteen tein, oli minusta mukavaa. Vaikka olen joutunut tekemään urani eteen uhrauksia, en koe, että olisin jäänyt mistään paitsi, Hannes sanoo.
Kova työnteko tuotti tulosta, ja hän eteni urallaan. 17-vuotiaana hänet valittiin Lahden Pelicansin A-junioreiden kapteeniksi kaudelle 2013–2014, ja seuraavana syksynä hän pelasi ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa.
– Lapsena minulla oli kultareunaisempi kuva ammattijääkiekkoilijan elämästä. Toisaalta ymmärsin jo aika nuorena, että se ei ole pelkkää laskettelua vaan myös raakaa työtä ja pitkiä päiviä.
Raaka työ ja pitkät päivät jatkuvat yhä.
– Tällä hetkellä kehityskohteitani ovat luistelun parantaminen ja hyökkäyspelaaminen. Urheilijana ei voi olla ikinä täysin valmis!
Leijonien pelaajat palasivat Pekingin olympialaisista Suomeen kultamitalit kaulassaan. (Kuva: Suomen Jääkiekkoliitto, Pasi Mennander)
Historiallinen maali olympiafinaalissa
Helmikuussa Hannes raapusti nimensä suomalaisen kiekkoilun historiankirjoihin laukomalla maalin, jolla Leijonat voitti olympiakultaa ensimmäistä kertaa ikinä. Mutta oliko voiton ratkaisijana toimiminen tässäkin pelissä yhtä tärkeää kuin lapsuuden pihapelikentillä?
– Sillä ei ole väliä, kuka pelin ratkaisi, enkä sitä silloin edes miettinyt. Porukan kanssa voittaminen on tärkein tunne, joka hetkestä on minulle jäänyt.
Jäällä Hannes tunnetaan kovana aloittajana ja taitavana kahden suunnan pelaajana, mutta kaukalon ulkopuolella rutkasti huomiota ovat saaneet hänen tuuheat viiksensä.
Olympialaisissa Leijonien varakapteeni Marko Anttila uhkaili, että viikset saavat lähteä, jos kultamitali tulee Suomeen. Voitosta huolimatta Hannes piti päänsä eikä suostunut luopumaan tavaramerkistään.
Tänä keväänä Leijonilla on edessään vielä maailmanmestaruuskisat kotiyleisön edessä Tampereella. Joukkueen tavoitteena on kirkastaa viime kevään MM-hopea.
– Maajoukkueeseen on helppo mennä, sillä roolista ja pelipaikasta riippumatta kaikki ovat siellä samanarvoisia. Yhteispeli on Leijonien vahvuus.
MM-kisojen lopullinen joukkue julkaistaan vasta juuri ennen turnauksen alkamista, mutta mukaan pääseminen on Hanneksella tavoitteena. Varmaa on se, että Leijonien otteiden lisäksi huomio kiinnittyy tänäkin keväänä Hanneksen nenän alle.
– En lupaa, että luovun viiksistäni, vaikka Suomi voittaisi maailmanmestaruuden, Hannes kiertelee nauraen.
Juttu on julkaistu Koululainen 5/2022 -lehdessä.
Kommentit
Oma kommentti