Edithillä on tyypin 1 diabetes: – Sairaus ei rajoita elämää niin paljon kuin voisi luulla

Kaksi vuotta sitten Edith Lindroosista tuli yhtäkkiä tavallista janoisempi. Jano herätti usein öisin, ja aamuun mennessä Edith oli tyhjentänyt sänkynsä vieressä olevan vesipullon.

– Isosiskollani on ollut tyypin 1 diabetes koko minun elämäni ajan, joten osattiin epäillä, että minullakin voisi olla sama sairaus, nyt 10-vuotias Edith muistelee parin vuoden takaista kevättä.

Hänet vietiin tutkimuksiin sairaalaan, jossa epäilys osoittautui todeksi.

– Se harmitti vähän, mutta sairaus oli minulle jo siskoni myötä tuttu, ja tiesin, miten sitä hoidetaan.

Yleensä haima tuottaa luonnostaan insuliini-nimistä hormonia, joka laskee verensokerin sopivalle tasolle. Tyypin 1 diabeetikoilla insuliinia ei erity ollenkaan, joten sitä täytyy annostella ulkopuolelta.

Diagnoosin saatuaan Edith vietti noin viikon sairaalassa, jossa häntä tutkittiin ja hänelle opetettiin, miten verensokeri mitataan ja miten insuliinia käytetään. Nykyään Edith käy lääkärin kontrollissa muutaman kerran vuodessa.

Keltaisessa repussa kulkee aina valikoima eväitä.

Tyypin 1 diabetes rajoittaa ruokailua

Aina kun Edith syö jotakin, hänen täytyy laskea, paljonko annoksessa on hiilihydraatteja. Laskemista helpottaa, että hän annostelee ruokansa desimitan avulla.

– Tänään koulussa söin yhden perunan ja kaksi desiä jauhelihakastiketta. Siinä oli yhteensä 20 hiilihydraattia, Edith kertoo.

Koska hiilihydraatit nostavat verensokeria, niiden perusteella määräytyy, paljonko ruokailun yhteydessä tarvitaan insuliinia. Edith osaa jo itse laskea hiilihydraattien määrän eri ruoka-aineissa, mutta varmuuden vuoksi hänen apunaan ovat koulussa koulunkäynninohjaajat ja kotona vanhemmat.

Sairauden alussa Edith käytti insuliinikyniä, joiden avulla hän pisti reiteensä insuliinia. Nykyään hänellä on käytössään älypumppu.

– Siihen syötetään hiilarit, ja se osaa annostella ”inskaa” oikean määrän, Edith kertoo ja nappaa housujensa vyötäröltä pienen laitteen, jonka koristeeksi on liimattu vaaleanpunaiset kissatarrat.

Laitteen ruudulla oleva luku 6,3 kertoo, että Edithin verensokeri on tällä hetkellä hyvällä tasolla. Pumppu lukee verensokeritason pienestä sensorista, joka on kiinnitetty Edithin olkavarteen.

– Sensori vaihdetaan kerran viikossa, ja yleensä uusi laitetaan eri käteen kuin edellinen. Sen laittaminen nipistää hetken aikaa ihan vähän.

Tampereella asuva Edith käy muutaman kerran vuodessa lääkärin kontrollissa sairautensa vuoksi.

Yöllä syömään

Älypumppu piippaa, jos verensokeri uhkaa nousta tai laskea liikaa. Edithin koulukaverit ovat tottuneet siihen, että välillä näin käy kesken oppitunnin.

Jos verensokeri laskee liian matalaksi, Edithin täytyy syödä jotain. Sen vuoksi hänen mukanaan joka paikkaan kulkee keltainen pikkureppu, johon on pakattu eväitä.

Tänään repussa on kaksi päärynäsmoothieta, kaksi hedelmäpatukkaa ja putkilo Siripiri-pastilleja.

– Jos verensokeri pitää saada nousemaan nopeasti, syön Siripiriä. Patukat puolestaan nostavat verensokeria hieman hitaammin.

Verensokerin pitäminen tasaisena on tärkeää, sillä pitkällä aikavälillä jatkuvat liian korkeat arvot voivat aiheuttaa lisäsairauksia. Liian matala verensokeri, jota ei korjata syömisellä, taas voi aiheuttaa tajunnan menettämisen.

– Välillä ärsyttää, jos keskellä yötä pitää herätä syömään tai tunnilla on jokin kiva juttu, joka täytyy jättää kesken.

Vääriä käsityksiä

Edith harrastaa telinevoimistelua kilparyhmässä, jolla on harjoituksia kolmesti viikossa. Ryhmän yhteisten treenien lisäksi Edith voimistelee paljon myös kotonaan.

– Haaveilen, että pääsisin maajoukkueeseen, Edith paljastaa.

Harrastuksen ohjaajien on tärkeää olla tietoisia sairaudesta, sillä välillä harjoituksissa Edithin täytyy syödä välipalaa tai ottaa hetki rauhallisemmin.

– Kun kerron ihmisille sairastavani diabetesta, tosi moni kertoo, kuinka jollakin heidän sukulaisellaan tai tutullaan on se myös, Edith sanoo.

Vaikka sairaus on pääpiirteittäin monille jo entuudestaan tuttu, Edith on kohdannut harhaluuloja.

– Kun sain diagnoosin ja kerroin siitä koulussa, jotkut luulivat, että diabetes voi tarttua. Mutta ei se voi.

Yksi vääristä käsityksistä on, ettei diabeetikko voisi syödä karkkeja tai muita herkkuja. Välillä ihmiset myös sotkevat tyypin 1 ja 2 diabetekset toisiinsa, vaikka kyseessä on kaksi eri sairautta.

– Tyypin 1 diabeteksen sairastumiseen ei voi vaikuttaa omilla elintavoilla, eikä tästä voi parantua.

Hiilihydraattien laskeminen, insuliinin annostelu ja verensokerin seuranta ovat Edithille jo niin tuttua puuhaa, ettei hän enää kiinnitä niihin arjessaan erityistä huomiota.

Tyypin 1 diabetes todetaan usein jo lapsena tai nuorena. Edith tietää, että sairauden alkuvaiheessa uusi tilanne voi jännittää.

– Sairaus ei rajoita elämää niin paljon kuin voisi luulla. Jos on huolellinen, sitä on helppo hoitaa. Eli ei kannata pelätä!

Tyypin 1 diabetes

• Tyypin 1 diabetesta sairastavilla haima ei tuota insuliinihormonia, joten sitä täytyy annostella itse elimistöön.
• Insuliini laskee verensokeria ja vaikuttaa elimistön aineenvaihduntaan. Insuliinin puutos voi aiheuttaa hengenvaaran.
• Vuosittain noin 500 alle 15-vuotiasta sairastuu.
• Oikeanlaisella hoidolla diabetes pysyy hallinnassa eikä estä normaalia elämää.

Lähde: diabetes.fi

Juttu on julkaistu Koululainen 3/2023 -lehdessä