Valkea lumipeite on peittänyt espoolaisen rivitalokodin takapihan. Kun takaovi aukeaa, sen raosta pomppii juuri Vuoden lemmikiksi valittu Timo-kani valjaissa. Talutushihnan toisesta päästä pitää kiinni Timon emäntä, Enni Keronen, 12. Voittajan elkein Timo kuopii lunta ja haistelee ympäristöään. Nyt ollaan kääpiöluppakorvakani Timon reviirillä, mutta reiluna isäntänä se tuntuu toivottavan kaikki vieraat tervetulleiksi.
”Timo on eloisa ja seurallinen pupupoika, joka osaa juosta rappuset turbonopeudella sekä hypätä korkeita ilmaloikkia. Timo on ihan huippupupu!” Timon kisahakemuksessa sanottiin.
Koululaisen Vuoden lemmikki -kilpailussa Timo selvisi ensin kymmenen finalistin joukkoon, ja sen jälkeen lukijat äänestivät sen tiukassa kilpailussa voittoon. Timo sai annetuista äänistä 21 prosenttia, eli joka viides äänestäneistä oli sitä mieltä, että Timo on huippupupu.
– Meille Timo oli jo Vuoden lemmikki ennen äänestystuloksen ratkaisua, sanoo perheen äiti Virve Keronen.
Lue lisää: Tahvo voitti Vuoden lemmikki 2020 -kilpailun.
Talvisin Timo pääsee ulkoilemaan valjaissa.
Kanin korva lurpallaan
Kaksivuotias Timo saapui Kerosten perheeseen Ennin 10-vuotislahjaksi.
– Olin aika pitkään toivonut pupua, pupupehmoja keräillyt ja pupusarjakuvia piirtänyt Enni muistelee aikaa.
Kun Timo oli pieni, sen toinen korva oli pystyssä, toinen lurpallaan. Kun se kasvoi, molemmat korvat laskeutuivat lurpalleen. Petteri Kaniinia muistuttavan Timon karva on väriltään toffeenruskea ja niin sileä, että sitä voisi paijata loputtomiin.
Timon mielestä silittäminen onkin ihan mukavaa puuhaa, mutta sylissä se ei viihdy muutamaa sekuntia pidempää.
Iltahepuleita
Timo on melkoinen temppupupu. Sen kanssa voi pelata vaikka Afrikan tähteä.
– Meillä on sellaiset joo- ja ei-kortit, ja Timo saa päättää, mitä tehdään. Kysyn Timolta, käännetäänkö joku pahvikiekko. Jos Timo katselee joo-korttia, silloin se avataan, Enni selittää.
Timo on tunnettu iltahepuleistaan. Silloin se kiitää rappusia edestakaisin ja hyppelee verhoissa. Timolle on myös tehty pieniä temppuratoja. Jos sen edessä kuljetetaan pientä herkkupalaa, kani menee taitavasti esteiden yli ja ali.
Timo rakastaa hyvää ruokaa. Kuten kilpailuperusteluissa luki:
”Timo rakastaa syömistä ja ruokavalioon kuuluvat ihan perussalaatit mutta myös herkkuhedelmät. Timo odottaa banaaninpalaa kahdella jalalla seisten ja loiste silmissä.”
– Timon lempiruokaa ovat hedelmät, kuten banaani ja päärynä, Enni kertoo.
Hedelmät ovat Timolle herkkuja, eikä niitä saa antaa mielin määrin, vaikka Timo niitä selvästi söisikin. Kun perheen isä käy kesken haastattelun keittiössä, on Timo hänen jaloissaan kahdella jalalla kerjäämässä herkkupalaa kuin koiranpentu.
Kuvaaja on rakentanut Kerosten olohuoneeseen ministudion kansikuvauksia varten. Ei mene kauaakaan, ennen kuin Timo pomppii valokeilaan salaatinlehden perässä.
Ennin ojentaman päärynänpalan perässä Timo ojentautuu koko pituuteensa. Se hoitaa poseerauksen kuin ammattilainen.
Välillä pupu käy hieromassa leukarauhastaan toimittajan kynään osoittaen, että tuolla kynällä kirjoitetaan juuri nyt Vuoden lemmikistä.
Kani teki vastalausepissat
Edellisenä iltana Timo on viety suihkuun, jotta sen turkki loistaisi kuvauksissa. Yleensä kaneja ei tarvitse pestä, sillä ne huolehtivat itse puhtaudestaan.
– Vastalauseeksi Timo tekikin pissat suihkun lattialle, Enni paljastaa.
Normaalisti Timo käy pissalla häkissään, ja vessalaatikko täytyy siivota päivittäin. Pieniä kuivia papanoita saattaa putkahdella Timon peräpäästä minne tahansa, mutta ne on onneksi helppo siivota pois.
– Annamme Timolle ruokaa aamuisin ja iltaisin, ja heinää sekä vettä sillä pitää aina olla, Enni kertoo pupun hoitamisesta.
Kuukausittain Timon häkki pitää puunata putipuhtaaksi ja sen kynnet leikata. Kynsienleikkuu annetaan usein lemmikkikaupan ammattilaisten hoidettavaksi, sillä Timo on melko vahvatahtoinen tapaus, joka osaa panna hanttiin.
Kani osaa kiljua
Vaikka Timo suhtautuu ihmisvieraisiin lämmöllä, on sillä eräs pelon kohde: kissat.
– Kerran Timo oli ulkoilemassa pihalla, kun esiin hypähti karannut kissa. Timo alkoi saman tien kiljua, Enni muistelee.
Timon kiljunta kuului kauas. Postilaatikolla juuri käymässä ollut Virve-äiti ajatteli, ettei ikinä ole kuullut sellaista ääntä.
Kun äiti kiirehti takapihalle, Timo kyyhötti pensaan alla ja kissa katseli sitä ihmeissään nurmikolla. Jokin kissan katseessa oli Timon mielestä maailman pelottavinta.
Onneksi Timon ei tarvitse arjessa kohdata kissoja, vaan se saa viettää aikaansa oman perheen sekä rakastamiensa sukkien ja lahkeiden kanssa.
– Erityisesti Timo tykkää villasukista ja kanihaalarini lahkeista. Kun Timo on oikein iloinen, se päästelee ump-ump-ääntä, Enni kertoo.
Juttu on julkaistu Koululainen 2/2022 -lehdessä.
Kommentit
Oma kommentti