Kermanvalkoinen, pehmeä turkki painautuu toppatakin helmaa vasten, märkä kieli lipoo ja nenä nuuskuttaa, kun Erkki Metsola -niminen siperianhusky kurottautuu tervehtimään vierailijoita.
Viereisistä aitauksista 22 muuta huskya tapittaa tiukasti huomiosta nauttivaa Erkkiä ja toivottaa haukkumiskonsertillaan tervetulleiksi Koululaisen toimittajan ja valokuvaajan, jotka ovat saapuneet katsomaan, miltä rekikoirien elämä Loihakan huskykennelissä Oulussa näyttää juuri ennen talvikauden alkua. Haastattelupäivänä joulukuun alkupuolella maassa ei juuri ole lunta.
– Tänä talvena koirat eivät ole vielä kertaakaan päässeet vetämään rekeä, sillä lumitilanne on ollut niin huono, koirien omistaja Maija Piippo harmittelee.
Vaikka koirat voivat harjoitella reen vetämistä esimerkiksi mönkijällä, tositoimiin ne pääsevät vasta, kun lunta ja pakkasta on tarpeeksi. Yleensä kausi alkaa joulukuun ja tammikuun vaihteessa.
Tutut rutiinit
Kun omistaa 24 koiraa, päivä alkaa aina aitausten siivoamisella.
– Siivoukseen menisi noin 20 minuuttia, mutta jään jutustelemaan koirien kanssa niin, että hommaan menee helposti jopa pari tuntia, Maija kertoo.
Työ- eli ajovuorossa olevien koirien aamu puolestaan alkaa nestetankkauksella.
– Koirat juovat aamuisin noin litran verran vettä. Siten varmistetaan, ettei niiden elimistö pääse kuivumaan pitkän ajon aikana.
Jos koirat eivät juo riittävästi, Maija käyttää salaista kikkaansa ja sekoittaa veteen hieman kissanruokaa. Silloin vesi maistuu kaikille varmasti.
Tuhansia kilsoja
Muutaman tunnin kuluttua tankkauksesta koirat ovat valmiita töihin. Reen eteen valjastettavien koirien määrä riippuu reen koosta ja kyydissä olevien ihmisten määrästä.
– Koirat ajavat vuorotellen siten, että jokaisella on viikossa vähintään yksi lepopäivä, Maija kertoo.
Joukon etummaisena juoksevat aina kärkikoirat, joiden tehtävänä on kuunnella ohjastajan käskyjä ja viedä valjakkoa niiden perusteella oikeaan suuntaan.
Yksi Loihakan kärkikoirista on neljävuotias Tumppi-lempinimellä tunnettu Tuunbaq.
– Laumassa Tumppi ei ole pomo, ja häkissäkin se yleensä alistuu kämppikselleen. Mutta töissä se saa pidettyä hyvin porukan kasassa, Maija kehuu.
Myös koirajoukon vanhin jäsen, puoliksi eläkkeellä oleva 12-vuotias Xavier, kuuluu kärkikoiriin. Yksi koira voi juosta jopa 100 kilometriä työpäivänsä aikana, joten pitkän uran tehneellä Xavierilla on takanaan tuhansia kilometrejä reen edessä.
Vauhdin hurmaa
Kun Maija ja koirien toinen omistaja Tero Piippo nappaavat kodan vierustalta sinioranssit liinat eli narut, joilla koirat kiinnitetään vetämäänsä rekeen, huskyt alkavat hyppiä aitaustensa seiniä vasten ja haukkua korviahuumaavasti.
– Ne innostuvat, kun näkevät liinat, sillä se on niille merkki, että nyt lähdetään ajoon, Tero kertoo.
Koiravaljakon kyytiin kipuavat asiakkaat pääsevät nauttimaan lennokkaasta menosta, sillä koirien matkavauhti on noin 14–16 kilometriä tunnissa. Nopeimmat koirat pinkovat enimmillään jopa 30 kilometrin tuntivauhtia. Tahdista pitää huolen kärkikoirien perässä juokseva vauhtipari. Sen roolin saavat nopeimmat koirat.
– Myös Erkki Metsola juoksee totta kai tuolla paikalla, jotta se pääsee purkamaan energiaansa, Maija kertoo.
Vauhtiparin jäljessä juoksevat koirat puolestaan huolehtivat valjakon voimakkuudesta eli tekevät ajon aikana suurimman työn.
Vasta isona töihin
Nopeuden ja voiman lisäksi seurallisuus on tärkeä piirre rekikoiralle, joka tapaa työssään paljon vieraita ihmisiä.
Kun valkoharmaat veljekset Dolla ja Ráddi kuulevat aitaustaan lähestyvät askeleet, ne ryntäävät heti tervehtimään tulijaa. Vain kaksivuotiaina ne kuuluvat Loihakan nuorimpiin asukkaisiin.
– Meillä ei ole syntynyt pentuja pariin vuoteen, sillä toistaiseksi koiria on riittävä määrä, Maija kertoo.
Vetäminen ja pitkien matkojen taivaltaminen on siperianhuskyilla verissä, mutta kaikki yksilöt eivät ajoon sovellu. Hyvä rekikoira osaa ja jaksaa keskittyä työhönsä.
– Kun rekikoiraa aletaan kouluttaa, ensimmäisenä vuonna se saa juosta nopeita ja lyhyitä pätkiä. Silloin koira oppii, että tarkoitus on juosta eteenpäin eikä säheltää minne sattuu, Maija tiivistää.
Koira on valmis reen eteen vasta, kun se on fyysisesti täysin kehittynyt. Siksi pentuja ei nähdä valjakossa.
Hassut harhaluulot
Vuosien aikana Loihakan huskyihin on käynyt tutustumassa turisteja kymmenistä eri maista. Savuntuoksuisen kodan takaseinällä on maailman kartta, johon on kiinnitetty paljon eri värisiä nuppineuloja.
– Kaikki viimeisen vuoden aikana täällä vierailleet ovat saaneet merkitä siihen oman kotipaikkansa, Tero esittelee.
Kartasta selviää, että kaukaisimmat vieraat ovat saapuneet Tyynen valtameren saarilta ja Australiasta asti. Eniten kävijöitä on ollut eri puolilta Eurooppaa.
Joskus turisteilla on hassuja harhaluuloja huskyista. Osa luulee, että koirat pakotetaan töihin, vaikka oikeasti ne nauttivat juoksemisesta täysin rinnoin.
– Jotkut taas luulevat, että huskyja elää vapaana Suomen metsissä, josta me nappaamme niitä kiinni vetämään rekeä, Maija kertoo nauraen.
Maijalle ja Terolle koirat eivät ole pelkkiä työntekijöitä vaan myös rakkaita perheenjäseniä. He tunnistavat laumasta helposti jokaisen koiran ja muistavat niiden nimet ja lempinimet.
– Tämän parempia työkavereita ei voisi olla!
Juttu on julkaistu Koululaisessa 1/2021.
Kommentit
Oma kommentti