Jatkosarja: Reilu luokka ja kadonneen opettajan arvoitus, osa 10

Jatkosarja

Reilu luokka on edelleen ymmällään kadonneen opettajan tapauksesta. Jäivätkö edelliset osat sinulta lukematta? Lue luku 8 ja luku 9!

Luku 10

Ulkportailla Sara, Suvi ja Tommi katsoivat toisiaan vähän hämmentyneinä. Sitten Tommi kohautti olkapäitään.

– No, se siitä. Mennäänkö hakemaan kaupasta limpparit ennne bussin lähtöä?

– Shh, Sara nosti käden huulilleen. Sitten hän viittilöi toisia seuraamaan itseään. Suvi ja Tommi vilkaisivat toisiinsa hieman hämmentyneen näköisinä kun Sara lähti etenemään talon seinää pitkin, kiersi kulman ympäri ja pysähtyi olohuoneen ikkunan alle. Ikkun oli kiinni, mutta sen vieressä oleva iso tuuletusikkuna oli levällään. Sara kyykistyi maahan tuuletusikkunan alle ja viittilöi toisia tulemaan myös. Suvi ja Tommi seurasivat kiireesti esimerkkiä.

– Mitä me… Tommi yritti.

– Shh, Sara nosti sormen huulilleen. Ja sitten toisetkin kuulivat sen. Pipun äidin äänen.

– Piia? Hei, hyvä kun vastasit.

Suvi, Tommi ja Sara tuijottivat toisiaan. Pipun äiti oli puhelimessa ja ilmeisesti tietämätön salakuuntelijoista ikkunan alla.

– Miten jakselet? Entä miten Venla ja se… toinen? Okei, hyvä. Kuule, ajattelin vain ilmoitella, että sinun oppilaasi kävivät täällä tänään. Juu, Tommi ainakin ja kaksi tyttöä. Kyselivät sinun perääsi, mitäpä muuta. Omituista kyllä, he kyselivät Venlasta. Et kai sinä ole kertonut heille mitään hänestä?

Pieni tauko, jonka aikana kolme salakuuntelijaa tuijottivat silmät suurina toisiinsa.

– No hyvä, sitä minäkin. Koettakaahan jaksella siellä. Ja soita heti, jos tilanne alkaa selvitä!

Pipun äiti lopetti puhelun. Sara kumartui Tommin puoleen.

– Äkkiä! Mene soittamaan ovikelloa. Sano, että pudotit avaimesi eteisen lattialle tai jotain vastaavaa, koeta saada hänet pidettyä eteisessä niin kauan kuin mahdollista!

Tommi näytti hämmentyneeltä mutta totteli. Sara kohottautui varovasti ja kurkisti ikkunasta sisään, juuri sopivasti nähdäkseen Pipun äidin laskevan kännykkänsä kirjahyllyn kulmalle. Sara kyykistyi takaisin Suvin viereen ja alkoi nopeasti avata kengännauhojaan.

– Suvi, laskeudu kontillesi. Luuletko, että jaksat kannatella minua ihan hetken, jos astun selkäsi päälle?

– Kyllä varmaan, Suvi kuiskasi. Samassa he kuulivat ovikellon soivan ja askeleiden suuntaavan eteiseen. Sara odotti muutaman sekunnin, sitten hän potkaisi kengät jalastaan nurmikolle ja yhdellä sulavalla, voimistelijamaisella liikkellä astui Suvin muodostaman korokkeen päälle, tarttui ikkunanpieleen ja ponnisti itsensä toisen polvensa varaan tuuletusikkunan reunalle. Pienen epätoivoisen hetken ajan Sara keikkui reunalla ennen kuin onnistui keplottelemaan itsensä seisomaan ja sujuttautumaan ikkunasta sisään. Hypähtäessään lattialle Sara kuuli Tommi kailottavan eteisessä suureen ääneen pudonneesta avaimestaan. Sydän pamppaillen Sara hiipi huoneen poikki, sieppasi kännykän kirjahyllystä ja syöksyi takaisin ikkunaan.

– Nopeasti, ota tämä, hän kuiskasi, ojensi puhelimen Suville, kiipesi takaisin ikkunalaudalle ja pudottautui maahan. Saran vetäessä kenkiä jalkaansa Suvi räpelsi puhelinta silmät suurina ja kauhuissaan. Tämä oli vanhempi malli kuin hänen, mistä hän saisi puhelutiedot? Asetuksista? Ei… Lopulta oikea valikko aukesi ja tärisevin käsin Suvi kiskoi oman puhelimensa esiin, avasi luettelon, lisäsi nimen ja työnsi puhelimen Saralle.

– Kirjoita, minä sanelen!

Numero joka tallentui Suvin puhelimen muistiin ei ollut Pipun oma, kuten Sara oli arvellutkin. Nopeasti Suvi sulki Pipun äidin puhelimen ja katsoi sitten Saraa neuvottomana.

– Miten me saamme tämän takaisin? hän kuiskasi.

Samassa Tommi ilmestyi talon kulmalle ja vaistomaisesti ikkunan alle kyykistyneet tytöt painautuivat lähemmäs seinää. Tommi hiippaili heidän luokseen mutta kohdalle päästyään kurkottautui ja vilkaisi pikaisesti olohuoneen ikkunasta.

– Ei ole siellä, taisi mennä keittiöön, hän kuiskasi.

Sara kohottautui kyykkyasennostaan.

– Tommi, laita kädet niin, että pystyn astumaan niiden päälle!

Tommi ei jäänyt äkisemään vaan asetti kätensä samanlaiseen kuppiin kuin jos olisi auttanut jotakuta nousemaan hevosen selkään. Sara ponnisti käden päälle. veti itseään ylemmäs ikkunapuitteesta kiinni pitäen ja vapaalla kädellä kurotti sisään ja  asetti kännykän ikkunalaudalle. Luulkoon Pipun äiti jättäneensä sen itse siihen. Sara laskeutui alas ja kaikki kolme suunnistivat mitään puhumatta juoksujalkaa kohti porttia ja kiisivät pitkin kylänraittia. Vasta bussiaseman läheisyydessä he pysähtyivät hengittämään ja katsomaan toisiaan.

– Se siis tietää, missä Pipu on, Suvi sanoi.

– Mekin tiedetään nyt. Tampereella. Ja jotenkin tämä liittyy siihen siskoon, Tommi sanoi.

– Mutta mitenkäs tästä eteenpäin? Sara kysyi.

Siihen ei kukaan osannut vastata.

Avainsanat

Kommentit

Avatar

neakoivunen ne löytyy kun meet kasiin, sit sieltä kutosee jne jne jne jne.

Oma kommentti