Reilu luokka pureutuu opettajan arvoitukseen tällä kertaa valokuvien kautta. Antaako vanha kuva-albumi jotain valaistusta asiaan?
Luku 11
Sillä välin kun Sara, Suvi ja Tommi olivat lähdössä seikkailulleen naapurikuntaan, Olivia, Essi ja Mariama tallustelivat hissukseen koulusta kotiin. Pipun katoaminen puhututti mutta tuntui, ettei mitään uutta oikein ollut näköpiirissä; salaisuus tuntui lepäävän yhtä painostavana kuin ennenkin.
– Haluaisitteko tulla meille, Essi ehdotti. – Keksitään jotain. Tuntuu, että tässä tulee ihan hulluksi kun koko ajan vain ajatukset jauhavat noita koulujuttuja.
– Minulla on jumppaharjoitukset, Olivia vastasi. – Mutta nähdään huomenna.
– Minä voin kyllä tulla, Mariama totesi.
Essin perhe asui vanhassa omakotitalossa, jonka portaat narisivat ja huoneissa oli elämisen tuntua. Essi ja hänen kolme veljeään saivat elää kotona aika vapaasti, ja Mariamasta oli hauskaa nähdä olohuone, jossa oli sikin sokin harrastusvälineitä, tyttöjen ja poikien vaatteita, kirjoja, sarjakuvalehtien pinoja ja paljon muuta.
Essi huusi ovelta moit ja viittoi Mariaman mukanaan keittiöön.
– Äiti ja isä ovat vielä töissä ja noista elukoista eli rakkaista veljistäni taitaa kaksi olla jalkapalloharkoissa. Eero… No, siinä hän tuleekin.
Essin kahdeksanvuotias pikkuveli laskeutui yläkerrasta ja moikkasi Mariamaa vähän ujosti.
– Moi muksu. Mites meni koulun jälkeen täällä, Essi kysäisi pojalta reippaasti.
– Ihan jees. Vähän hiljaista täällä, Eero vastasi hiljaa.
Essi pörrötti pojan tukkaa ja lupasi tehdä tällekin voileipää. Mariamaa vihlaisi sääli. Häntä usein ärsytti, kun kotona oli aina joku, äiti, isä tai isosisko ja aina piti ilmoittautua joko käymällä tai soittamalla, jos aikoi mennä jonnekin koulun jälkeen. Mutta toisaalta, jos olisi aina joutunut olemaan iltapäivät yksin kotona – ei sekään tuntunut mukavalta. Eero näytti kuitenkin keventyneeltä, kun tytöt olivat paikalla ja istuutui pöydän ääreen selaamaan Aku Ankkaa. Essi sekoitti kaakaota kolmeen mukiin ja käski Mariamaa ottamaan juustovoileipää.
– Mulle pälkähti yksi idea mieleen Pipun suhteen. Mun täti oli aikanaan Pipun kavereita, ne olivat saman ikäisiä. Täti on juuri nyt Bangkokissa vuoden työmatkalla. Se vuokrasi asuntonsa kalustetuna jollekin tutulleen, mutta pyysi, että saisi tuoda tänne muutaman henkilökohtaisen tavaransa säilöön siksi aikaa, Essi kertoi.
– Ja sun vanhemmat antoi? Silläkin uhalla, että se sotkee niiden hienon sisustuksen, Mariama vilkaisi silmät vilkkuen sekaista olohuonetta. Katse nauliutui kuntopyörään, jonka sarvissa roikkuivat urheilupaita, käsilaukku ja jokin, mikä näytti pahviselta askartelulta.
– Älä vinoile siinä, Essi tuhahti, mutta häntäkin näytti naurattavan. – No, joka tapauksessa meillä on hyllyssä pari hänen kouluaikaista albumiaan. Kun ollaan syöty, vilkaistaan niitä. Eihän sitä tiedä, jos vaikka osuttaisiin jonkun jäljille.
Tytöt lopettivat välipalansa ja siirtyivät olohuoneeseen. Essi nosti nurkasta pari kellastunutta valokuva-albumia ja ennen pitkää tytöt nauroivat makeasti vanhojen kuvien kampauksille ja vaatevalinnoille. Vanhasta kerhokuvasta löytyi Pipukin, tuohon aikaan pitkälettisenä ja sopivasti ilman etuhampaita.
– Pipun äiti oli varmaan ratkiriemuissaan että nuo hampaat lähti just ennen kerhokuvaa. Pipu näyttää kuin sillä olisi pajatso etuhampaiden välissä, Mariama kikatti.
– Joo, ajoitus on ollut kohdallaan, Essi hymähti. – Katso tuota puistokuvaa, eikös tuo ole kanssa Pipu? Tuossa vasemmalla?
Mariama kumartui tarkasteleman kuva lähemmin. Essin tädin hän tunnisti verratessaan sitä edellisiin kerhokuviin ja Pipu näytti jo tämän ikäisenä ihan itseltään. Pipun vieressä sen sijaan seisoi kaksi lasta.
– Tuon täytyy olla se Pipun sisko, Mariama sanoi osoittaen sormellaan kesakkoista pikkutyttöä.
Essi tutki tekstiä kuvan alla.
– Joo, niin kai. Tässä sanotaan, että Venla ja Visa.
– Visa?
Essi rypisti otsaansa.
– Hetkinen. Meille tuli yllätyksenä jo tuo Pipun siskon olemassaolo. Mutta Visa?
– Onko Pipulla siis vielä yksi sisarus, Mariama kysyi hiljaa. – Veli, josta kukaan ei myöskään tiedä mitään? Ja liittyykö se katoamiseen jotenkin?
Olinks eka? 🙂 Jännä tarina toivottavasti jatkuu pian…