Luitko jo edellisen osan?
Kun Anna ja Ville pääsivät ulos Jonin kotoa, Ville oli niin vihainen, että näytti valmiilta repimään kappaleiksi ensimmäisen vastaantulijan. Sellaisen puutteessa hän potkiskeli maassa makaavia kiviä niin raivokkaasti, että murikat lentelivät minne sattuu.
– Se typerä öykkäri! Mä en ole koskaan tykännyt siitä Karrista ja jos se on tosiaan varastanut Jonin kissan ja pakottanut pojan varastamaan, niin mä pieksen sen omin käsin.
– Hei, rauhoitupa vähän, Anna sanoi koettaen selvittää ajatuksiaan.
– Mä en oikein usko, että tämä kissakuvio menee ihan noin.
– Miten niin? Minun ei ole mitenkään vaikea kuvitella Karria kiusaamassa jonkun kissaa, Ville tiuskahti.
– Niin, mutta Joni ei ehkä peloissaan ole ajatellut tätä kovin selvästi, Anna sanoi.
Kun Joni oli saanut pahimman itkunsa itkettyä, koko tarina oli tullut ulos. Hän kertoi, että Misse oli kadonnut melkein kolme viikkoa sitten, aurinkoisena sunnuntaina. Joni oli kertonut asiasta koulussa ja seuraavalla välitunnilla Karri oli tullut juttelemaan hänelle.
– Se sanoi, että Misse on sillä, Joni niiskahti.
– Se sanoi, että pitää sitä ihan nätisti omassa huoneessaan eikä tee sille mitään pahaa. Mutta se sanoi, että jos mä halusin Missen takaisin, mun pitäisi antaa hänelle rahaa.
– Annoitko, Ville oli kysynyt.
– Joo, kaikki mitä mulla oli säästöpossussa. Mutta sitten Karri sanoi, ettei se riitä. Mä sanoin, että kerron äidille ja isälle ja Karri sanoi, että sitten mä en ikinä näkisi Misseä, Joni sanoi ja alkoi uudestaan itkeä.
Anna oli halannut poikaa ja tuntenut kiukun kiehuvan sisällään. Vaivihkaa hän oli kysellyt lisää ja arvoitus oli alkanut selvitä. Kun Kettunen oli pyytänyt Jonia käymään kaupungilla ostamassa lippaan Halloween-rastiradalle, Karri oli lyöttäytynyt matkaan ja alkanut puhua, että jos saisi nuo rahat, hän voisi ostaa Misselle ruokaa. Joni oli lopulta antanut rahat Karrille ja selittänyt Kettuselle hukanneensa setelit.
Pahinta oli ollut kun Karri oli käskenyt Jonin mukaansa illalla ryöstöretkelle. Joni oli onnistunut livahtamaan huoneestaan parvekkeen oven kautta ulos. Karri oli odottanut ulkopuolella ja vienyt Jonin metsikön läpi Annan ja Kristan talolle. Joni oli kiivennyt tuuletusikkunasta sisään ja avannut Karrille kellarin oven ja talon alaoven. Sen jälkeen Karri oli käskenyt hänen häipyä eli Joni ei edes tiennyt, oliko kellarista kadonnut tavaraa.
– Karri lupasi, että toisi seuraavana päivänä Missen kouluun. Mutta ei se tuonut, sanoi vain, että mun pitää tulla vielä toisen kerran sen mukaan. Ja eilen kun mä kiipesin ikkunasta, siellä oli joku odottamassa, Joni niiskahti.
Anna rutisti uudestaan Jonia. Sitten hän oli luvannut, että he koettaisivat saada Missen takaisin ja että kaikki järjestyisi. Hän kehotti Jonia tekemään läksyt ja tulemaan huomenna kouluun normaalisti. Huomenna kaikki olisi paremmin, Anna vakuutti. Kun he lähtivät, Joni oli lopettanut itkemisen ja vaikuttanut vähän iloisemmalta.
– Mitä me tehdään nyt, Ville kysyi päätään hieroen.
– Mä haluaisin mennä ja antaa Karrille turpaan, mutta mä tiedän, että sulla on varmasti parempi idea.
– No, ensimmäisenä soitetaan Tuulille ja käsketään häntä, Aylaa ja Patrikia tulemaan Kukkoon. He sanoivat menevänsä kolmistaan Aylalle, eli ei pitäisi olla ongelma. Ja yritetään saada Krista myös kiinni. Ja sitten me käymme yhdessä paikassa. Minulla on idea.
JATKUU!
Teksti: Maija Kajanto
Kuvitus: Sakari Saukkonen
Kommentit
Oma kommentti