Nukkesairaalan ovelta kuuluu kolinaa. Nukketohtori Aino Ihalainen rientää työpöytänsä äärestä avaamaan tulijoille oven. Hän tietää jo odotella vieraita, sillä perjantaisin liike on auki vain sovitusti. Ovesta astuu sisään 2-vuotias Bea yhdessä äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Heillä on mukanaan uusi potilas nukkesairaalaan.
– Tämä on Bettina. Se on siskoni vanha nukke, joka annettiin juuri Bealle. Nyt se vaatii hieman kunnostusta, Bean äiti kertoo.
Aino ohjaa asiakkaat myymälän poikki tiskille, jonka ääressä hän voi tehdä Bettinalle terveystarkastuksen eli selvittää, mikä potilasta vaivaa.
Terveystarkastuksen aikana tohtori keskustelee asiakkaiden kanssa siitä, miten nukkepotilas korjataan.
Potilas numero 340
Bettina-nukella on ikää jo lähes 50 vuotta, ja ajan saatossa sille on syntynyt monenlaista vaivaa.
Ensimmäisenä nukketohtorin huomio kiinnittyy käteen, joka repsottaa puoliksi irti. Luvassa on ainakin ompeluhommia. Nukketohtorin täytyy myös korjata toinen silmä, jonka mekanismi on mennyt rikki. Bettinan vartalokangas on haurastunut, ja varpaatkin kaipaavat kunnostusta. Tohtori pääsee käyttämään myös kampaajantaitojaan, sillä nuken hiukset kaipaavat pesua ja kuivausta.
– Sen kulmakarvat näyttävät hyviltä ja huulipunakin on pysynyt. Uudelle meikille ei siis ole tarvetta, Aino arvioi tutkiessaan potilasta.
Kun terveystarkastus on tehty, Bettina-nukke saa mennä lepäämään sairaalasänkynä toimivaan muovikoriin. Korin päätyyn on piirretty paperilapulle numero 340. Se on Bettinan potilasnumero. Sairaalassa on tällä hetkellä melkoinen ruuhka, joten aivan heti nukketohtori ei ehdi Bettinaa kunnostaa.
– Yritän aina hoitaa lasten lelut jonon ohi mahdollisimman pian, Aino lupaa.
Bean nukella ei onneksi ole kiire, sillä hänellä on kotona vauvanukke, jolla hän voi leikkiä odotellessaan Bettinaa nukkesairaalasta.
Aino on tarkka siitä, että maalaustöissä värisävyt ovat juuri oikeita.
Nukketohtoriksi oppii ompelemalla
Seuraavan potilaan meikki on pääsyt rapistumaan. Aino ottaa metallisella lastalla tuubeista punaista ja ihonväristä maalia ja sekoittaa ne keskenään. Kun juuri oikea värisävy on syntynyt, hän nappaa purkista ohutkärkisen siveltimen ja upottaa sen ensin veteen ja sitten maaliin. Käsi vakaana hän maalaa nukkepotilaalle punaiset huulet.
Kasvojen ehostus on yksi toimenpiteistä, joita Aino on tottunut potilailleen tekemään. Hän on toiminut nukketohtorina lähes kuusi vuotta. Sinä aikana hän on ehtinyt hoitaa satoja, ellei jopa tuhansia, potilaita.
Nukketohtoriksi ei ole varsinaista koulutusta, vaan käsillä tehtävän työn oppii tekemällä. Aino on opiskellut hattujen ja asusteiden suunnittelijaksi ja työskennellyt myös vaatekaupassa, joten hyppäys nukketohtoriksi ei ollut suuri. Ennen liikkeen ostamista Aino vietti muutaman kuukauden edellisen nukketohtorin opissa. Sinä aikana hän pääsi esimerkiksi ompelemaan itse nallen.
– Se auttoi hahmottamaan nallen rakenteen ja nyt niiden korjaaminen on helpompaa, Aino kertoo.
Tuo ensimmäinen ommeltu nalle tarkkailee hänen työskentelyään kaapin päältä yhdessä nukkejoukon kanssa. Siellä istuvat myös sinivalkoasuinen Mikko, joka oli Ainon lempinukke lapsena, ja Anastasia, jonka tohtori on saanut mummoltaan.
– Nuket ovat täällä korkeammalla kuin myynnissä olevat nuket, jotta kukaan ei yritä ostaa niitä.
Tyypillisen potilaan määrittely on hankalaa, sillä jokaisen tulijan vaivat ovat hieman erilaisia.
Nukketohtori kuulee suuria tunteita
Varsinaisen korjaamisen lisäksi tärkeä osa nukketohtorin työtä on asiakkaiden palveleminen ja kuunteleminen. Korjattavaksi tuotavat lelut ovat omistajilleen rakkaita, ja niihin liittyy monenlaisia muistoja.
– Yksi parhaista asioista tässä työssä on kuulla tarinoita lelujen takaa, Aino sanoo.
Muutaman kerran asiakkaan kertoma tarina on saanut tohtorinkin pidättelemään kyyneleitä.
– Korjattavaksi on tuotu parikin kertaa leluja, jotka olivat olleet sodan aikana omistajilleen se ainoa lohtu. Ne tarinat olivat liikuttavia, Aino muistelee.
Välillä lapsia surettaa, kun oma rakas unilelu joutuu jäämään nukketohtorin hoiviin. Usein heitä kuitenkin lohduttaa se, että he saavat itse tuoda lelunsa hoitoon ja näkevät, kuka lelun korjaa. Suuret tunteet ovat läsnä myös silloin, kun potilas on korjattu ja se haetaan takaisin kotiin.
– Kun lelu on korjattu sellaiseksi, miltä se on näyttänyt asiakkaan lapsuudessa, herää paljon muistoja.
Nallen kuono tulee pian kuntoon.
Nukketohtori laittaa kuonon kuntoon
Ruskea nalle istuu sairaalasängyssään ja odottaa Ainon apua. Sen vaalea kuono on kulunut rikki, ja puinen täyte pilkottaa kankaan alta.
Aino pyörittelee käsissään puulastupalloa, josta nalle saa uutta täytettä.
– Usein nallet laihtuvat vanhetessaan, mutta tällä niitä saadaan pulleammiksi, Aino kertoo.
Nenässä oleva haava on sen verran iso, että pelkät tikit eivät sen korjaamiseksi riitä, vaan kuonoon täytyy ommella kokonaan uusi kangas. Nallen jälkeen jonossa on vielä tällekin päivälle monta potilasta. Kuten monilla aloilla, myös nukketohtorilla vuoden kiireisin aika ajoittuu joulun alle, kun ihmiset korjauttavat leluja joululahjoiksi.
Vaikka töitä riittäisi, kotona odottava Elvi-koira pitää huolen, ettei Aino paiski hommia iltamyöhään. Kaikeksi onneksi nukketohtorin potilaat pärjäävät yön yli itsekseen.
Juttu on julkaistu Koululainen 12/2019 -lehdessä.
Kommentit
Oma kommentti