Vuoden lemmikki Elsa-koira on pehmolelun pehmoinen

Viidanojan perheen kodissa ei tarvitse soittaa ovikelloa. Kun perheen Elsa-koira havaitsee ikkunasta, että vieras on tulossa, se ilmoittaa siitä terävillä haukuilla. Haukkutervehdykset ovat vastassa myös toimittajaa ja valokuvaajaa, jotka ovat saapuneet tutustumaan Koululaisen Vuoden lemmikki -kilpailun voittajaan.

Elsa pääsee avaamaan ovea perheen Laura-äidin sylissä. Haukkuminen kuitenkin jatkuu, kunnes sekarotuinen ovikello varmistuu, että vieraiden saapumisen ovat kuulleet myös keittiössä läksyjä pöydän ääressä tekevä seitsemän­vuotias Oona ja päivällistä valmisteleva Jari-isä.

Sitten voidaan siirtyä onnitteluihin. Elsa on lukijaäänestyksen mukaan Koululaisen vuoden 2023 lemmikki. Pehmeäturkkisen valkoisen koiran tummanruskeat nappisilmät tuijottavat suoraan silmiin onnittelijaa, ja pieni kuono nuuskii innokkaasti, kun voittajakoiralle antaa onnittelurapsutuksia.

Mitenhän Elsa mahtaisi kommentoida voittoaan, jos se osaisi puhua?

– Varmaan että jee, mä voitin, Oona arvelee, jos Elsa osaisi puhua, sillä olisi varmasti paljon sanottavaa, hän jatkaa.

Vaikka sanoja koira ei osaa muodostaa, se on hyvä osoittamaan rakkauttaan muilla tavoilla. Kilpailuesittelyssäkin Oona kertoi, että Elsa osaa lohduttaa silloin, kun on huono mieli.

– Se painautuu kylkeen tai käpertyy syliin, Oona kuvailee lemmikkinsä käytöstä, silloin kun se aistii, että ihmisellä ei ole kaikki hyvin.

Vuoden lemmikki Elsa-koira on leikkien pomo

Oona kaivaa sinisestä pussista kananmakuisen purutikun ja ojentaa sen Elsalle. Koira pinkaisee olohuoneen villamatolle ahmimaan tikkua. Kun siitä on jäljellä enää sitkeä keskusta, Elsa siirtyy herkkupala suussa suosikkipaikkaansa, vanhempien sängylle.

Tällä kertaa koiran huomio säilyy herkku­tikussa, mutta aina niin ei ole. Joskus Elsa pistää ranttaliksi sängylle päästyään.

– Havahduimme kerran siihen, että päivä­peiton alla liikkui jotain, sellainen mytty, niin kuin myyrä. Joudumme ostamaan säännöllisesti uusia lakanoita, koska Elsa kynsii niihin keskelle reikiä, Jari-isä paljastaa koiran metkuja.

Oonan pehmolelut saavat yleensä olla rauhassa, mutta lakanoiden lisäksi myös pallot ja muut koiranlelut saavat Elsan tassuissa kyytiä.

– Kun minä heitän sille pallon, se hakee sen, mutta ei anna sitä enää minulle, Oona kertoo yhteisistä, Elsan pomottamista leikkihetkistä.

Lopulta pallo voi olla raadeltu niin rikki, että se täytyy takavarikoida. Erityisesti tennispallon karvapäällisen nykertäminen on Elsasta hauskaa puuhaa.

Lue lisää: Mauri-kissa on kansainvälinen somejulkkis, jolla on enteellinen nimi

Lämpöä rakastava koira viihtyy perheen mukana myös saunassa.

Ikä yllättää kysyjät

Osaa Elsa myös laiskotellakin. Välillä lämmin ja pehmoinen sänky houkuttelee mukavuuden­haluista nappisilmää enemmän kuin ulkoilemaan lähtö.

– Silloin Elsa ei reagoi, kun sitä kutsuu. Kun menee sen luokse ja nostaa sitä, se päästää örähdyksen, Viidanojat kertovat.

Elsan omalaatuiset äänet naurattavat, ja perheenjäsenet jopa osaavat matkia hassua örähdystä.
Lenkillä Elsan reaktio muihin koiriin vaihtelee sen mukaan, minkä rotuinen koira vastaan tallustaa.

– Terrierejä se ei voi sietää.

Pieni koira pelkää kaikkea isoa, joten myös isot koirat saavat Elsan haukkumaan pelokkaasti. Novascotiannoutajat ja australian­paimenkoirat kuuluvat Elsan suosikkeihin, eikä niille tarvitse rähistä.

Elsa itse saa paljon katseita ja huomiota vastaan­tulevilta ihmisiltä. Oona kertoo, että erityisesti lapset pyytävät usein saada silittää sitä. Noin 4,5 kiloa painavan Elsan pieni koko ja pehmolelumainen ulkonäkö hämäävät monia luulemaan, että se on vielä pentukoira.

– He ovat hämmentyneitä, kun kuulevat Elsan iän, Oona kertoo.

Pentuajat ovat nimittäin olleet takana jo kauan, sillä elokuussa Elsa vietti 10-vuotis­syntymäpäiväänsä. Vahinkopentuna syntynyt Elsa hurmasi nykyiset omistajansa ollessaan kämmeneen mahtuva pieni karvapallo.

Kun Elsa oli kolmevuotias, Oona syntyi. Koira suhtautui uuteen perheenjäseneen huolehtivasti mutta osoitti myös mustasukkaisuutta.

– Oli vähän sellaista mököttämistä, kun se ei ollutkaan enää perheen ainoa prinsessa, Laura-äiti muistelee seitsemän vuoden takaista aikaa.

Nykyään Elsa ja Oona ovat erottamaton kaksikko.

– Parasta on, kun Elsan kanssa voi leikkiä, Oona kertoo.

Omien perheenjäsenten lisäksi höpsöstä ja herttaisesta karvakorvasta ovat hurmaantuneet perheen ystävät. Välillä Elsaa pyydetään hoitoon, vaikka hoitopaikalle ei olisi sillä hetkellä edes tarvetta.

Elsa pelkää isoja asioita, kuten Oonan jumppapalloa. Myös ilotulitusraketit ja luisteluäänet pelottavat pientä koiraa.

Taikasana on ”makkara”

Kun kanatikusta ei ole enää mitään jäljellä sängyssä, Elsa saapuu suutaan maiskutellen takaisin vieraiden luokse. Se käy litkimässä seinustalla olevasta kupistaan vettä ja venyttelee eteisen seinää vasten. Kun koiraa yrittää houkutella luokseen kutsumalla sitä nimellä, koira ei hievahdakaan.

– Minä voin auttaa, Oona hihkaisee.

Hän astelee jääkaapille, nostaa sieltä kinkkupaketin ja avaa sen. Koira on keittiössä samaan aikaan kun kinkkuviipale on vedetty paketista. Oona repäisee kinkkuleikkeleestä pienen suikaleen, ja Elsan jakamaton huomio on taattu – ainakin sen aikaa, kun kinkkua riittää.

– Jos Elsa täytyy saada luokse, emme huuda ”luo” vaan huudamme ”nakki” tai ”makkara”, Oona kertoo.

Jos Elsa täytyy saada luokse, emme huuda ”luo” vaan huudamme ”nakki” tai ”makkara”.

Lihatuotteet eivät kuitenkaan ole ainoa asia, joka koiraa kiinnostaa. Oona kertoo, että aamulla Elsa popsi tyytyväisenä salaatinlehden. Koira on kärkkymässä myös silloin, kun joku kuorii porkkanoita.

Sillä välin, kun Elsa poseeraa valokuvaajalle, Jari-isä valmistaa keittiössä porkkanaraastetta iltaruoan lisukkeeksi. Kun Oona käy kurkistamassa valokuvaajan otoksia, Elsa karkaa keittiöön ja saa sieltä palan porkkanaa. Raikkaan välipalan jälkeen se jaksaa taas esitellä kameralle, miten se antaa tassua, tanssii ja asettuu maaten Oonan pyynnöstä.

Lue lisää: Vuoden lemmikki Hessu-koira on Tirilän rokkari

Elsa tykkää viettää aikaa perheensä kanssa, mutta toisinaan sillä on kausia, jolloin se kaipaa enemmän omaa rauhaa.

Vuoden lemmikki Elsa-koira hyvästelee haukuilla

Oona on opastanut vieraille, mitä Elsa rakastaa. Sen lempijuttuja on, kun sitä rapsuttaa takamuksen päältä tai mahan alta. Kun haastattelu on tehty ja valokuvat otettu, on aika kiittää vuoden lemmikkiä rapsuttamalla sitä juuri sen suosikkikohdista. Se lienee Elsan mielestä paras tapa myös onnitella voitosta – herkkujen lisäksi.

Elsalle lähetetään myöhemmin vielä palkinnoksi lahjakortti eläinkauppaan voittodiplomin kera. Silloin koiruli saa joko uusia leluja riepoteltavaksi tai herkkuja, joita napostella.

Haastattelu loppuu samalla tavalla kuin on alkanutkin. Tuttu terävä haukku jää raikumaan talossa, kun Elsa hyvästelee vieraat.

Juttu on julkaistu Koululainen 2/2024 -lehdessä.