Koirahoitolassa hauvatkin saavat lomailla

Neljän kuukauden ikäinen Oma on leikkisä pentu. Eläintenkouluttaja Tanja Karpela nappasi Oman syliinsä. 

Vinkuminen alkaa jo punaisella portilla, joka erottaa hiekkatien vehreästä pihamaasta. Tummanruskean Pablo-koiran häntä vispaa, kun se odottaa, että joku Kaer-koirahoitolasta tulisi avaamaan portin.

– Varsinkaan sellaiset koirat, jotka ovat olleet meillä aikaisemmin hoidossa, eivät jännitä ollenkaan tänne tuloa. Kun avaat niille portin, niin PING ne juoksevat tuhatta ja sataa pihamaalle, eläintenkouluttaja Tanja Karpela – toinen Kaerin omistajista – kertoo.

Kolmevuotias Pablo on ranskanbulldoggi. Se on ollut Kaerissa hoidossa useasti ja on aivan innoissaan siitä, että pääsee taas leikkimään ja temmeltämään vapaasti.

– Harvat koirat saavat juosta vapaana usein, vaikka ne rakastavat sitä yli kaiken, Tanja sanoo rapsuttaessaan kaikesta touhuamisesta väsähtänyttä Pabloa.

Pablo-koira nauttii Janne Erjolan ja Tanja Karpelan rapsutuksista.

Mökkikylä takapihalla

Kaer on hoitola, jonne omistajat vievät koiriaan silloin, kun ovat itse matkoilla. Hoitolassa eläimet eivät ole häkeissä, vaan Kaerin tilat on jaettu mummolaksi kutsuttuun neljän huoneen hoitolarakennukseen ja pihamaalla sijaitsevaan neljän mökin kylään. Jokaisesta huoneesta pääsee luukusta omalle pihalle, josta ei näe muita koiria.

– Kun laitat aidan koirien väliin, tapahtuu kummallisia asioita. Ne alkavat heti räksyttää toisiaan, eivätkä voi olla rauhassa – siksi kullakin on oma, kiinteällä aidalla rajattu pihansa, Tanja selittää.

Pablo on majoittunut punamullalla maalattuun mökkiin, jonka keltaisen oven takana on Pablon lomakoti. Huoneen lattialla on mattoja, seinän vierellä peti ja huoneen takaosassa luukku, josta pääsee kirmaamaan metsään. Seinillä on kuitenkin tyhjää.

Silloin nojatuoli saattaa menettää päällyskankaansa, tyyny täytteensä tai seinä taulunsa.

– Missä minun ripustamani taulut ovat? Tanja kysyy yhtiökumppaniltaan, Janne Erjolalta.

– Tässä on majoittunut aikaisemmin sellainen koira, joka on rikkonut paikkoja, Janne selittää.

Kaerissa huoneet on pyritty sisustamaan mahdollisimman kodinomaisesti. Tanja on tapetoinut seinät ja pedannut sängyt kullekin vieraalle, mutta välillä hauvat saavat päähänsä sisustaa huoneita uudestaan.

Silloin nojatuoli saattaa menettää päällyskankaansa, tyyny täytteensä tai seinä taulunsa.

Lue lisää: Vuoden lemmikki Hessu-koira on Tirilän rokkari

Mummolassa on neljä huonetta lomakoiralaisille.

Ei vain rohkelikoille

Kaikki koirat eivät ole yhtä pelottomia kuin Pablo. Jos hoitolaan tulee hauva, joka ei ole ennen ollut hoidossa, Tanja tai Janne luovat suhdetta eläimeen kiireettä.

– Pelokkaampien koirien kanssa istuskelemme ihan rauhassa mummolan olohuoneessa. Rapsuttelemme ja juttelemme. Jossain vaiheessa niitä alkaa kiinnostaa ympärillä olevat hajut niin paljon, että niiden on aivan pakko lähteä tutustumaan ympäristöön, Tanja kertoo.

Toisia koiria hoitolakoirat eivät kuitenkaan pääse tapaamaan.

– Olemme vastuussa eläimistä. Vaikka ne olisivat kuinka lempeitä luonteeltaan, niin aina voi ollakin se kerta, että koiralla on huono päivä tai vaikkapa joku särky, josta emme tiedä, mikä saattaa sitten purkautua konfliktina.

Kaerin vastaanotossa vierailta kysytään leikkitoiveista, peloista ja ruokavalioista.

Tanja Karpela koulutti ensimmäisen liito-oravien kartoituskoiran

Hoitolakoirat eivät ole ainoita tilalla asuvia eläimiä. Päärakennuksen pohjoispäädystä kuuluu vimmattua haukkua aina, kun joku koskee punaiseen pihaporttiin. Tilalla asuu International K9 Institute -yrityksen koiria, jotka tekevät erilaisia hajutöitä räjähteiden etsinnästä luontokartoitukseen.

Kovaäänisimmin päädyssä haukkuu jo eläkkeelle siirtynyt Ando, joka paukuttaa kirsuansa ikkunaan vartioiden taloa. Kohta 8-vuotiaalla chesapeakelahdennoutajalla on kunnia olla maailman ensimmäinen liito-oravien kartoituskoira.

– Nykyään luontokartoituskoiria on jo muuallakin maailmassa, mutta kun aloin kouluttaa sellaista kymmenen vuotta sitten, ei niistä ollut kukaan juuri kuullutkaan, Tanja kertoo.

– Koira on oiva apu, kun kartoitetaan luonnon monimuotoisuutta.

Liito-oravien kanta on vaarantunut, joten kun rakennetaan uusia kohteita ja kaadetaan puita, pitää tutkia tarkkaan, ettei liito-oravien levähdys- ja lisääntymispaikkoja heikennetä tai tuhota. Ihmisten on kuitenkin hankala varsinkin kevätaikojen ulkopuolella tietää, mitkä ovat liito-oraville tärkeitä paikkoja.

– Koira on oiva apu, kun kartoitetaan luonnon monimuotoisuutta.

Lue lisää: Kaivurikoira Moska tekee ilahduttamishommia

8-vuotias Ando on tehnyt pitkän uran hajukoirana. Nyt se viettää ansaittuja eläkepäiviä.

Tanja Karpela ylläpiti toukkahoitolaa koirahoitolan sisällä

Liito-oravien lisäksi yritys on kartoittanut koirien avulla muun muassa erittäin uhanalaisen lahokaviosammaleen ja rauhoitetun pikkuapolloperhosen toukkien esiintymistä. Erityisesti perhostoukkien haju oli haastavaa kouluttaa koirille.

– Saimme luvan hakea muutaman toukan väliaikaisesti koulutusta varten. Niille rakennettiin terraario, ja ruokin niitä päivittäin pystykiurunkannuksella, Tanja muistelee parin viikon ajanjaksoa.

– Jos toukkia stressasi liikaa, ne alkoivat erittää epämiellyttävää hajua, joten meidän piti olla auringontarkkoja siitä, että toukat olivat leppoisalla tuulella. Muuten koirat olisivat oppineet etsimään vain stressaantuneita toukkia.

Kapean aikaikkunan takia koulutus piti hoitaa nopeasti. Käytössä olevat koirat olivat onneksi ammattilaisia, joten niille piti vain kouluttaa toukkien haju.

– Olin helpottunut, kun sain palauttaa toukat takaisin luontoon oikein paksuina ja hyvinvoivina.

Koulutustilanteissa toukat laitettiin haistelujen ajaksi hajukapseliin, josta ne eivät edes huomanneet, että niitä käytiin nuuskimassa. Muutaman viikon jälkeen toukat palautettiin samalle niitylle, mistä ne oli noudettu.

– Minä stressasin koko ajan, ettei toukille vain käy mitään, joten olin helpottunut, kun sain palauttaa ne takaisin luontoon oikein paksuina ja hyvinvoivina, Tanja kertoo nauraen.

Lue lisää: Poliisikoira Patrik paljastaa piilopaikat

Oman kanssa leikitään ja opetellaan tottelevaisuutta.

Taru ja yhdeksän pentua

Papparaiseksi kutsutun Andon lisäksi tilalla on paljon muita hajutyökoiria. Esimerkiksi 3-vuotias Taru osaa luontokartoitustyön lisäksi etsiä tuhohyönteisiä ja räjähtämättömiä räjähteitä työmailta.

Viime aikoina belgianpaimenkoira malinois -rotuinen Taru on ollut äitiyslomalla, sillä se sai keväällä 9 pentua. Suurin osa pennuista lähti työkoirakoulutukseen viranomaisille ja ulkomaille, mutta pennuista pienin, Oma, on jäänyt hajukoirakoulutettavaksi. Vielä siitä ei pysty sanomaan, onko siitä hajutyöhön.

Katso videolta, miten Taru näyttää hajukoirataitojaan:

– Nykytieteen mukaan vasta seitsenkuisesta pennusta voi tunnistaa aidosti joitakin pysyviä luonteenpiirteitä, Tanja kertoo.

Hajutyökoirien tulisi olla terveitä ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Lisäksi niiden ruumiinrakenteen pitää olla sellainen, että ne pystyvät liikkumaan normaalisti.

– Hajukoirien pitäisi olla terveesti uteliaita, avoimia, sosiaalisia ja helposti motivoituvia. Ne eivät saa olla moksiskaan siitä, millä alustalla mennään, Tanja listaa.

Kuvauksia varten Tanja on ottanut Oman olohuoneeseen. Vaikka pentu menee nurin luistavalla räsymatolla, se kiepsauttaa itsensä nopeasti pystyyn ja jatkaa Tanjan kanssa leikkimistä.

Lempeästi Tanja supattaa sille käskyjä. Oma ei töitä vielä tee, vaan sen kanssa vasta leikitään ja opetellaan yhteistoimintaa. Välillä pentu käy tervehtimässä kuvaajaa, välillä se tapittaa Tanjaa.

Kun Tanja käy hakemassa Andon kuvaukseen, on helppo tunnistaa, että kyseessä on konkari. Papparainen kulkee tyynesti Tanjan vierellä tehden ihan kaiken, mitä häneltä kauniisti pyydetään. Menee vielä yli vuosi ennen kuin Omastakin tulee ammattilainen.

Juttu on julkaistu Koululainen 6/2023 -lehdessä.